Ulla-Maija Rajakangas Kauppalehdessä 23.1.2017: Annetaan sotelle mahdollisuus ennen täystyrmäystä

Kaikki lähtee lainsäädännön raameista. Maakuntien järjestämisvaltaan on jäätävä alueellisten tekijöiden huomioonottaminen. Peruspelikenttä on luotava kansallisessa päätöksenteossa kaikille toimijoille tasapuoliseksi. Lain voimaa lähtötilanteen tasaamiseksi tarvitaan jo siksi, että julkisilla toimijoilla on luonnollinenkin tahtotila vetää kotiin päin. Julkisin varoin järjestetyt sote-palvelut on tähän asti valtaosin myös tuotettu julkisin voimin. Pelkkään maakuntien vapaaehtoisuuteen perustuen muutos ei siis synny. Mikään ei tälläkään hetkellä estä kilpailuttamasta ja ostamasta palveluja muualta. Ajatusmallin kääntö tarvitsee lain tukea.

Korvausmallit on rakennettava tukemaan järjestelmää. Kapitaatio kannustaa hoitamaan hyvin, mutta pettää, jos kohdalle osuu liian monta vaativaa tapausta. Näin käy etenkin, jos tuottajan asiakaskunta on liian pieni. Siksi kapitaation kylkeen tarvitaan muita välineitä, kuten tietty suoritekohtainen korvaus sekä hallituksen jo linjaamat bonus- ja sanktiomallit. Mutta miten mitata bonus- ja sanktiomallien vaatimaa vaikuttavuutta sote-palveluissa? Mittariston kehittämisellä on jo kiire.

Yksikään tuottaja ei voi valita asiakkaitaan. Julkinen rahoitus ei voi keskittyä muutoinkin hyvin pärjääviin, kuten Andersson sanoo. Listat ja ovet ovat avoinna kaikille maakuntien ja lainsäädännön aikataulun niin salliessa 1.1.2019.

Andersson on oikeassa siinä, että paljon on auki. Yksityistä palveluntuotantoa on sosiaali- ja terveyspalveluissa Suomessa jo laajalti. Vuonna 2015 yksityistä toimintaa oli terveydenhuollon tuotoksesta 25% ja sosiaalihuollon 35%. Julkisten ostojen määrä oli kuitenkin paljon pienempi. Olisikin lyhytnäköistä olla ottamatta tätä (yksityistä ja järjestöjen) resurssia julkiseen käyttöön, yhä useamman suomalaisen ulottuville varallisuudesta riippumatta. Toimintaympäristön ehdot on rakennettava sellaisiksi, korvausjärjestelmästä alkaen, että mukana kannattaa olla. Kela-korvauksista ei pidä luopua ennen kuin uusi järjestelmä on käynnissä ja toimivaksi todettu.

Andersson kannatti Aalto-yliopiston taloustieteilijöiden ehdotusta kokeiluista ennen varsinaista toteuttamista. Palvelusetelilain puitteissa valinnanvapautta kokeillaan jo nyt. Kaikki ovat yksituumaisia siinä, että jotain on siis tehtävä ja että rahat eivät riitä ja julkinen perusterveydenhuolto on vaikeuksissa. Nyt annetaan asiakkaalle vapaus valita. Näin saadaan aikaan tervettä kilvoittelua laadusta ja palvelujen saatavuudesta ja talousohjaksia pitää käsissään maakunta.

Savolaisen sanonnan mukaan tämä on vain tekemistä vaille valmis projekti. Jossain vaiheessa on käärittävä hihat ja aloitettava. Hallituksen mallilla voidaan aloittaa. Täydellistä lakipakettia tuskin on koskaan nähty, mutta viilaaminen demokratiassa onnistuu jälkeenpäinkin.