Meluherkkyys näyttää naisilla liittyvän suurentuneeseen sydäntautiriskiin

Melu on ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin terveydelle vahingollista tai hyvinvoinnille haitallista. Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus; toiset ihmiset aistivat melun uhkaavampana, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin toiset. Voidaan olettaa, että melun terveysvaikutusten, kuten sydän- ja verisuonitautien, riski on suurempi meluherkillä kuin ei-meluherkillä.

LL Marja Heinonen-Guzejev selvitti väitöstutkimuksessaan, mihin somaattisiin ja psykologisiin ominaisuuksiin meluherkkyys liittyy, selittävätkö perintötekijät meluherkkyyden eroja, ja liittyykö meluherkkyys kuolleisuuteen, erityisesti sydän- ja verisuonitauti-kuolleisuuteen.

Tutkimuksessa käytettiin suomalaista kaksosaineistoa. Vuonna 1988 tehtiin meluaiheinen kysely Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen aikuisten kaksoskohortin niille kaksospareille, joista vain toisella parin jäsenistä oli todettu verenpainetauti. Kyselyyn vastasi 1 495 henkilöä. Tiedot muista sairauksista, lääkkeiden käytöstä ja psykologisista tekijöistä saatiin samoille kaksosille vuonna 1981 tehdystä kyselystä. Geenien ja ympäristötekijöiden yhteyttä meluherkkyyteen arvioitiin 573 kaksosparilla. Kohortin kuolleisuutta seurattiin vuosina 1989 – 2003.

Tutkituista 38 prosenttia oli meluherkkiä. Meluherkkyydellä havaittiin yhteys kohonneeseen verenpaineeseen, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden sekä särkylääkkeiden käyttöön, keuhkolaajentumaan, tupakointiin, stressiin ja vihamielisyyteen myös silloin kun elinaikainen itse raportoitu melualtistus oli vakioitu.

Kaksostutkimuksen perusteella yksilöiden väliset geneettiset erot selittivät 36 prosenttia eroista meluherkkyydessä ja meluherkkyys oli kasautunut perheisiin.

Meluherkkien naisten sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin ei-meluherkkien naisten. Sepelvaltimotautikuolleisuudessa meluherkkyyden ja elinaikaisen melualtistuksen välinen yhteisvaikutus oli naisilla tilastollisesti merkitsevä. Miehillä vastaavaa ei todettu.

LL, työterveyshuollon erikoislääkäri Marja Heinonen-Guzejevin väitöskirja "Noise sensitivity – medical, psychological and genetic aspects" tarkastetaan perjantaina 23.1.2009 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Unioninkatu 34.

Väittelijän yhteystiedot:

Puh. 044 033 3207

Sähköposti: marja.heinonen@helsinki.fi