Turvapaikanhakumenettelyt eurooppalaisissa tuomionistuimissa - Evidence in European Asylum Procedures

Väitöskirjan tarkoituksena on yhtäältä tarkastella tutkimukseen valittujen kolmen maan tuomioistuinten suhtautumista todisteluun. Minkälaista todistelua käytetään, kuinka varma tuomari on asiasta ennen turvapaikan myöntämistä ja mille tuomioistuimet perustavat päätöksensä?

Väitöskirja tarkastelee syitä maiden välisiin eroavaisuuksiin ja yhtäläisyyksiin perehtyen maiden maahanmuuttohistoriaan ja turvapaikkaprosessien institutionaaliseen rakenteeseen sekä näiden tekijöiden vaikutukseen siihen, missä määrin todistelua käytetään pakolaisuuden todistamiseksi. Väitöskirjassa osoitetaan, kuinka perustavaa laatua olevat ajattelutapaerot vaikuttavat merkittävästi turvapaikkaprosessien muotoon ja jopa siihen, kenelle turvapaikka myönnetään.

Toisaalta väitöskirja tarkastelee sekä Euroopan unionin vaikutusta kansallisiin turvapaikkaprosesseihin että päinvastoin, kansallisten prosessien vaikutusta unionin turvapaikkalainsäädäntöön. Euroopan unioni on pitkään pyrkinyt yhtenäistämään jäsenvaltioidensa turvapaikkaprosesseja siten, että kaikissa maissa noudatettaisiin mm. samanlaisia todistelumenettelyjä. Tavoitteena on ollut, että prosessien ja todistelumenettelyjen ollessa kaikissa maissa samanlaiset ei ole väliä, mistä maasta turvapaikka haetaan, jolloin pakolaistaakka jakautuisi tasaisemmin maiden välillä. Väitöskirjassa kysytään, kenen pillin mukaan EU tanssii sääntöjään luodessaan, sekä tarkastellaan EU-säädösten voimaansaattamisen vaikutuksia kansallisiin prosesseihin.

Väitöskirja on analyyttisen oikeusvertaileva tutkimus, joka perustuu laajaan aineistoon pakolaisasemaan liittyvistä tapauksista. Aineisto sisältää opinkappaleita, oikeuskäytäntöjä, haastatteluja ja huomioita suullisista tapaamisista tutkimuksen kolmesta kohdemaasta.

Väitöskirjan päätelmän mukaan tutkimuksen kohdemaissa nähdään suora yhteys taustatekijöiden - kuten historiallisten tekijöiden, institutionaalisten ratkaisujen ja oikeuslähdeopin ? ja todistelun käytön välillä turvapaikkaprosesseissa. Edellä mainitun kaltaiset taustatekijät vaikuttavat suoraan siihen, millaista todistelua käytetään ja miten sitä arvotetaan eri prosesseissa. Siksi myös todisteluun liittyvät ratkaisut ovat turvapaikkaprosesseissa erittäin herkkä tekijä, ja muutoksia vähäpätöisimpiinkään todistelusääntöihin on vaikea toteuttaa ilman vaikutuksia prosessin lopputulokseen. Väitöskirjassa on kuvattu selkeitä eroja todistelun käytössä eri maiden kansallisissa prosesseissa. Ne sisältävät myös erilaisia tulkintoja Euroopan unionin ja kansainvälisen oikeuden asettamista vaatimuksista.

Väitöskirja osoittaa, että pakolaisuuden osoittamiseksi käytetyt oikeusprosessit ovat orgaanisia järjestelmiä, joiden lopputulos voi olla sama, vaikka esimerkiksi todisteluun liittyvät ratkaisut ovat muodollisesti erilaisia. Siksi on tärkeää huomioida, että tasapainon järkyttäminen - esimerkiksi järjestelmälle vieraiden EU-säännösten kovakourainen sisällyttäminen ? voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä ja johtaa suurempaan epäyhtenäisyyteen kuin yhtenäisyyteen.

Väitöskirja osoittaa myös, että EU-oikeus suhteessa prosessuaaliseen turvapaikkaoikeuteen ei varsinaisesti muodosta itsenäistä oikeusjärjestelmää, vaan se on koostettu jäsenmaiden oikeusjärjestelmien osasista.
Unionin direktiivit sisältävät helposti tunnistettavia saksalaisia tai englantilaisia säännöksiä.

Tutkimuksen kohdemaiden todistelusäännösten ja käytäntöjen syvällisen tarkastelun jälkeen väitöskirjassa päädytään Euroopan unionin turvapaikkakäsittelyjen yhtenäistämisen osalta johtopäätökseen, että yhtenäistämisen kohdentaminen jäsenmaiden ensisijaiseen lainsäädäntöön ei aina ole joka suhteessa paras mahdollinen yhtenäistämisstrategia.
Yhtenäisten menettelyjen luomiseksi alalla, joka on niinkin herkkä taustatekijöille kuin todistelu turvapaikkaprosesseissa, tarvitaan yhtenäistämistyössä vaihtelevampia ja käytännönläheisempiä menetelmiä.

Niin kauan kuin sokeasti luotetaan säädösten, lakien ja asetusten yhtenäistämiseen tulevat erot jäsenmaiden historiassa, oikeuskulttuurissa ja oikeusperinteessä estämään yhtenäistämisyritykset.

URN: ISBN:978-952-92-9274-5
http://hdl.handle.net/10138/27055

Ida Staffans väittelee 27.10.2011 kello 12.15-16.15 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Evidence in European Asylum Procedures". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa: Helsingin yliopiston päärakennus, Unioninkatu 34, auditorio XII. Vastaväittäjänä on professori Gregor Noll, Lundin yliopisto ja kustoksena on professori Olli Mäenpää.

Väittelijän yhteystiedot:
Ida Staffans
puh 045 31 86 187
sähköposti: ida.staffans@helsinki.fi

Ystävällisin terveisin,

Karin Hannukainen

Tiedottaja
Viestintä ja yhteiskuntasuhteet
Helsingin yliopisto
PL 33 (Fabianinkatu 18), 00014 Helsingin yliopisto
s-posti: karin.hannukainen@helsinki.fi
puh. (09) 191 22 875, 050 415 0328

www.helsinki.fi/yliopisto
www.facebook.com/helsinginyliopisto
www.youtube.com/universityofhelsinki
www.twitter.com/HelsinkiUni