Lapset kertovat iltapäivätoiminnasta kuvin: omat leikit kavereiden kanssa ovat tärkeämpiä kuin ohjatut aktiviteetit

Tutkimukseen osallistuneiden lasten ottamissa valokuvissa toistuvat kuvat kavereista ja kavereiden kanssa yhteiset aktiviteetit, kuten jalkapallon peluu, juoksu- ja piiloleikit, piirtäminen, askartelu ja erilaiset mielikuvitusleikit. Lisäksi lapset kuvasivat esimerkiksi ohjaajia, omia tavaroitaan, iltapäivätoiminnassa olevia leluja ja pelejä sekä koulun vitriinissä olevia esineitä. Myös kotiinlähtöä kuvattiin. Koulukuljetus oli lapsille mieluista, joten linja-autoista ja linja-autonkuljettajista otettiin useita kuvia. Iltapäivätoimintaryhmässä järjestettyä ohjattua toimintaa ja koulun kerhoihin osallistumista lapset kuvasivat melko vähän.

– Erityisesti lapset pitivät omassa rauhassa leikkimisestä, Kristiina Eskelinen vahvistaa.

Tutkimuksessa lapset saivat käyttöönsä digitaalikamerat, joilla lapset ottivat itse valokuvia koulun jälkeisistä iltapäivistään. Eskelinen katsoi myöhemmin kunkin lapsen kanssa tämän ottamia valokuvia, jolloin lapset kertoivat ottamistaan kuvista ja kokemuksistaan iltapäivätoiminnasta. Tutkimuksessaan Eskelinen käytti photo elicitation -menetelmää, joka tarkoittaa keskustelua kuvien kanssa. 

Lapsia tuli tutkimukseen mukaan paljon enemmän kuin Eskelinen osasi edes toivoa, 124. Kuvia oli lähes 5000, ja lapset valitsivat keskustelujen päätteeksi omista kuvistaan viisi valokuvaa, jotka parhaiten kuvasivat heidän iltapäiväänsä. Yhteensä kuvia oli lopulta 620.

Lapsilta kolme tärkeää toivetta

Iltapäivätoimintaa on tutkittu varsin vähän ja hyvin harvoin on kuunneltu lasten näkökulmia heidän vapaa-aikaansa koskevasta toiminnasta. Eskelinen nostaa esiin kolme lasten kertomaa toivetta iltapäivätoiminnan kehittämiseksi.

Eniten lapset haluavat enemmän aikaa omiin leikkeihin ja leikkimahdollisuuksia myös metsässä. Tämä toive on Eskelisen mukaan hyvä huomioida silloin, kun iltapäivätoiminnan järjestäjät ja ohjaajat suunnittelevat toimintaa mutta myös silloin, kun luodaan uusia kansallisia hankkeita ja käydään keskusteluja lapsille järjestettävästä vapaa-ajan ja harrastustoiminnasta.

Lapset toivovat myös, ettei iltapäivätoiminnassa tarvitsisi olla niin kauan vaan että vanhempi tulisi töistä aikaisemmin. Joskus lapsen päivistä tulee uuvuttavan pitkiä, kun huoltaja joutuu olemaan työssä pitkään. Tarvittaisiinkin lisää yhteiskunnallista keskustelua työelämän joustoista ja iltapäivätoiminnan laajuudesta ja siitä, miten ratkaista lasten iltapäivät lapselle parhaalla tavalla.

Kolmantena toiveena lapset esittävät, etteivät iltapäivätoiminnan aikuiset suhtautuisi niin vakavasti, jos lapsi sanoisi joskus ’leikillään’ lähtevänsä aiemmin kotiin. Tämä lapsen toive kiinnittää huomion iltapäivätoiminnan luonteeseen. Lasten turvallisuuteen ja suojeluun liittyvä valvonta velvoittaa ohjaajia suhtautumaan kaikkeen lapsen sanomaan ’vakavasti’.

– – Voisiko toiminnan lähtökohtana olevat turvallisuuden ja suojelun, oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmat huomioida kaikkea mahdollistamisen  näkökulmasta, Eskelinen kysyy.

– On hyvä pysähtyä pohtimaan, miten iltapäivätoiminnan voisi rakentaa niin, että lapsille jäisi enemmän tilaa rakentaa iltapäiviä omannäköisikseen.

Kasvatustieteen maisteri Kristiina Eskelinen väittelee 15.1. klo 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Lasten valvotut iltapäivät valokuvissa ja kuvakertomuksissa: Etnografinen tutkimus iltapäivätoiminnasta 

Seuraa väitöstä etänä 

Koululaisten iltapäivätoiminnasta 

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta on kouluajan ulkopuolella järjestettyä toimintaa, joka on tarkoitettu perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille sekä erityisen tuen päätöksen saaneille oppilaille kaikilla vuosiluokilla (Perusopetuslaki 1136/2003, 8 a luku). Toiminta on maksullista ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Nykyisin lähes kaikki Suomen kunnista tarjoavat perusopetuslain mukaista aamu- ja/tai iltapäivätoimintaa. Vuosittain toimintaan osallistuu yli 50 000 lasta, puolet ensimmäisen luokan ja kolmannes toisen luokan oppilaista. Erityisen tuen päätöksen saaneita lapsia on noin 7 %. Laki ei kuitenkaan velvoita kuntaa toiminnan järjestämiseen, vaan kunta voi päättää, missä laajuudessa se järjestää tai hankkii aamu- ja/tai iltapäivätoimintaa.