Merja Mäen koskettava evakkoromaani kuljettaa lukijan Laatokan saaresta Pohjanmaalle ja tekee näkyväksi kulttuurieroja Suomen sisällä

Parantajan opissa Sortavalassa ollut Alli pakenee talvisodan pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana. Evakuointikäskyä on kuitenkin noudatettava, ja Alli lähtee kälynsä kanssa pitkälle ja vaivalloiselle taipaleelle kuljettamaan perheen karjaa isän sukulaisten luo Seinäjoelle.

Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottuneelle kalastajantyttärelle Pohjanmaan alavat pellot, työ sotasairaalassa ja vieraat tavat ovat uutta ja outoa. Pohjalaisten ja karjalaisten eroista Mäki nostaa esille tunteiden ilmaisemisen. ”Romaanin karjalaiset henkilöhahmot pukevat sekä ilot että surut sanoiksi, kun taas pohjalaisilla muiden kanssa jaettavat tunteet näkyvät käden jäljessä, tavassa tehdä työtä”, hän luonnehtii.

Mäki kertoo tutkineensa sotaa viiden vuoden ajan romaaniaan varten. ”Minusta tuntui, että kaikkialla tuli vastaani luopumisen teema. Se, miten sodan kokeneet olivat joutuneet luopumaan esimerkiksi pojasta, veljestä, aviomiehestä ja Karjalan siirtolaiset lopulta kotiseudustaankin, jotkut jopa kahdesti. Minusta luopumisen tarina on tärkeä kerrottavaksi.”

Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. ”Kieli on minun vankka veneeni, jolla purjehdin Laatokalla. Sanojen avulla pystyn taltuttamaan myrskyaallot tai taivuttelemaan tuulet puhaltamaan myötäisesti. Taustatyötä tehdessäni lumouduin karjalaismurteista ja halusin poimia murresanoja romaanin dialogeihin luomaan tunnelmaa”, hän kertoo.

Merja Mäki: Ennen lintuja
416 sivua
myös äänikirjana, lukija Vuokko Hovatta