Siltalan syksyn kiehtovat runoteokset Jouni Inkalalta ja Maria Matinmikolta

"Yön sydämessä uusi aukeama/ihmiskuntaa kulunut sivukaupalla"

Suomalaisen nykyrunouden ohittamattomiin tekijöihin kuuluva Jouni Inkala tarttuu uusimmassa kokoelmassaan geenejämme kädestä ja käy keskustelemaan niiden kanssa, syvällisesti, kaikessa rauhassa. Hän kuuntelee geenien laulamaa ikiaikaista hymniä ja muuttaa sen kirjoitukseksi.

Geenien rinnalla kokoelmassa kulkevat alkuaineet kuin viisaat tietäjät.

Inkala jatkaa 2000-luvun runoudessamme omalla tiellään. Hän tuo näkyväksi kieleemme kätkettyjä ajatusten, tunteiden ja sointujen saumattomasti yhteen kuuluvia rakenteita – ja kuten aina, paljastaa meille itsestämme jotain, minkä olemme aina tienneet, mutta emme ole osanneet pukea sanoiksi.

***

"Ja viimeinen hyvin hauras lumi laskeutui hiutale kerrallaan, muutti hetkeksi maiseman omakseen. Sitten valkoiset lakanat ja peitot irtosivat kiinnikkeistään, järjestäytyivät pystysuoriin ryhmiin – ja jättivät ihmiskunnan. Mikä näky."

Maria Matinmikon elokuun lopussa ilmestyvä Valohämy on kaunokirjallinen kuvakirja, jossa sekä tekstit että kuvat osallistuvat kerrontaan täydentäen ja haastaen toisiaan.

– Teoksesta muotoutui kuvallinen, tarinan, esseen ja autofiktion lohkareita käyttävä kontemplatiivinen kirjoitus olemassaolon kauneudesta, historiallisuudesta, outoudesta, väkivallasta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Elegia, kertoo Matinmikko.

Kirjan on yhdessä Siltalan kanssa kustantanut Kustannusosakeyhtiö Parvs. Teoksesta julkaistaan myös Jari Kohon läpisäveltämä elektroninen äänitaideteos, joka on saatavaissa lukuaikapalveluista. Äänikirjan lukee Maria Matinmikko.