Sosiaalialan työssä voidaan huomioida ilmastonäkökulmia nykyistä enemmän ja sosiaalialan ammattietiikkaa on tarkasteltava myös ilmastonmuutoksen ehkäisemisen näkökulmasta. Sosiaalialalla on kaikkiaan tärkeä rooli ja vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luonnon säilymisen edistämisessä, eli niin sanotussa ekologisessa siirtymässä.  

Näin kertoo Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen, ja näin linjataan Talentian julkaisemassa uudessa oppaassa: Sosiaalialan ilmastokäsikirjassa, jota Heikkinen on ollut toimittamassa. 

– Sosiaaliala voi näyttää esimerkkiä ilmastomuutoksen hillitsemisessä ja alalla voidaan tehdä paljon toimia ilmaston eteen. Sosiaalialan ilmastokäsikirja toimii keskustelunavauksena tälle työlle, Heikkinen sanoo. 

Sosiaalialan osaamista voi hyödyntää ilmastotyössä

Sosiaalialan ammattilaisten osaamista tarvitaan Suomen ilmastotalkoissa erityisesti siksi, koska sosiaalialalla on paljon kokemusta ja osaamista ihmisten kanssa tehtävästä muutostyöstä. Myös sosiaalialan ihmisten kokemus eettis-moraalisesta pohdinnasta, poliittisesta vaikuttamisesta ja suomalaisessa yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien auttamisesta ovat eduksi ilmastotalkoisiin osallistumisessa. 

Sosiaalialalla, kuten muillakin aloilla, täytyy tehdä ilmaston eteen perusteellista uudelleenarviointia: on uudistettava alan etiikkaa, tietoperustaa, toimintakäytäntöjä ja instituutioita ekologisesti kestävämpään suuntaan. Tulee pohtia, mitä kaikkea sosiaalialalla voidaan tehdä eri tavalla kuin aiemmin. Katsetta on suunnattava kansallisten kysymysten ohella myös globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastopakolaisuuteen.  

–  Tässä ekologisessa jälleenrakennuksessa sosiaalialan keskeinen tehtävä on vahvistaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta sosiaalialan asiakkaiden hyvinvointia edistävillä tavoilla sekä tukea mahdollisuuksia kestäviin elämänvalintoihin, sosiaalityön dosentti yliopistonlehtori Satu Ranta-Tyrkkö Jyväskylän yliopistosta ajattelee.  

Myös pienillä arjen teoilla voi vaikuttaa 

Ilmaston huomioiminen voi tarkoittaa käytännön sosiaalityössä esimerkiksi kotikäyntien korvaamista etätapaamisilla, työmatkojen kulkemista oman auton sijaan polkupyörällä tai työpaikan hankintojen sekä seminaari- ja työmatkojen miettimistä uusiksi. Tässä työpaikkojen johdolla on iso vastuu esimerkin näyttäjänä ja kulttuurin luojana.  

– Voi miettiä, voiko esimerkiksi seminaariin osallistua etänä sen sijaan, että lentää toiselle puolelle maailmaa ja rasittaa ympäristöä. Toisaalta, kotikäynnit ovat sosiaalialan asiakastyössä tärkeitä ja välttämättömiäkin, joten niiden tekemistä ei pidä kuitenkaan lopettaa ajokilometreistä huolimatta, Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen neuvoo.   

Ympäristön kannalta kestävää ekososiaalista työtä sosiaalialalla ovat esimerkiksi kuntouttavat korjaamistyöpajat ja korjaamiskahvilat, joissa korjataan ja kierrätetään polkupyöriä tai vaatteita sekä tehdään ja myydään ilmastoystävällistä ruokaa. Yhteisöpuutarhojen avulla voidaan tukea erityisryhmien, kuten vanhusten hyvinvointia. Luonnon äärellä tehty sosiaalityö saattaa ehkäistä ilmastoahdistusta. 

Ilmastotyö kannattaa nähdä positiivisena haasteena

Sosiaalityön dosentti Satu Ranta-Tyrkkö toivoo, että Sosiaalialan ilmastokäsikirjassa esitetyt näkökulmat ja ideat otettaisi sosiaalialalla vastaan positiivisena haasteena ja virkistävänä keskustelunavauksena, jonka pohjalta jokainen voi alkaa kehitellä omia ideoitaan ja rakentaa ympäristöystävällisempää sosiaalialaa.  

–  Monissa kohdin kyse voi olla hoksaamisesta ja uudenlaisen asennon kokeilemisesta, yksin ja yhdessä. Toivon, että opas antaa eväitä sosiaalialan ilmastotyöhön, niin työssä kuin yksityiselämässäkin, Ranta-Tyrkkö pohtii.

Sosiaalialan ilmastokäsikirjan on kirjoittanut sosiaalityön yliopistonlehtori, dosentti Satu Ranta-Tyrkkö Jyväskylän yliopistosta yhdessä Talentian ammattieettisen lautakunnan kanssa. Oppaan ovat toimittaneet Alpo Heikkinen ja Marja Marttila.