Luonnon monimuotoisuuden muutoksia tulee seurata nykyistä tarkemmin

Luontokato on ilmastonmuutoksen ohella yksi vakavimmista yhteiskuntien kestävyyttä uhkaavista ilmiöistä maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen ja sitä kuvaavien mallien arvioimiseksi on jo pitkään kerätty havaintoja muun muassa Maailman ilmatieteenjärjestön (WMO) koordinoimien havaintoverkostojen avulla. Tällä on tuettu hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) työtä. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tietopohjan eteen tekee työtä tällä viikolla Bonnissa Saksassa kokoontuva hallitustenvälinen biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluita koskeva tieteen ja politiikan välinen paneeli (IPBES). Luontotiedon systemaattiseksi keräämiseksi ei kuitenkaan ole olemassa koordinoitua järjestelmää eikä yhdessä sovittuja mittareita.

Joukko kansainvälisiä tutkijoita ehdottaa arvostetussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä (24.8.2023) maailmanlaajuisen seurantaverkoston perustamista.

”Niin yritykset kuin muut yhteiskunnan toimijat pyytävät tutkijoilta tarkempaa tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista. Joudumme jatkuvasti sanomaan, ettei sellaista tietoa ole kootusti saatavilla, koska kukaan ei koordinoi seurantoja kansallisesti eikä kansainvälisesti”, sanoo Syken tutkimusprofessori Petteri Vihervaara, joka on toinen ehdotuksen pääkirjoittajista.

Kansalliset seurannat ovat järjestelmän perusta

Luonnon monimuotoisuus vaihtelee eri alueiden välillä, joten kansalliset seurantaverkostot ovat edellytys laajemmille luonnon tilaa koskeville arvioinneille, joita muun muassa IPBES tekee. Luonnossa tapahtuu jatkuvasti myös edestakaisia muutoksia, joten tietoa on kerättävä vakioiduilla seurantamenetelmillä pitkäjänteisesti, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, jotta muutosten trendit selviäisivät.

Suomessa on kerätty monia edustavia pitkiä aikasarjoja muun muassa metsien ja Itämeren muutoksista, mutta yhteiskunnan tarpeisiin kaivattaisiin monipuolisempaa luontotietoa.

”Suomessa ollaan eturintamassa kehittämässä luontoseurantojen järjestämistä ja luontotiedon avointa käyttöä”, kertoo Vihervaara. Tämän vuoden aikana 17 luontotietoa tuottavaa ja käyttävää organisaatiota ovat järjestäytyneet niin sanotuksi Lukki-ryhmäksi, joka on laatimassa ehdotuksen kansallisen luontotiedon edistämisohjelman käynnistämiseksi.

Myös Euroopassa tehdään nyt paljon luontoseurantoja edistävää yhteistyötä, jota esimerkiksi vihreä siirtymä ja ennallistamisasetuksen toimeenpano edellyttävät. ”Kaikki riippuu lopulta siitä, löytyykö jäsenmailta ja komissiolta riittävät resurssit seurantojen perustamiseksi”, Vihervaara painottaa. ”Mahdollisuudet ovat nyt paremmat kuin koskaan, sillä yhteistyölle on laaja tahtotila, kuten kirjoituksemmekin osoittaa.”

Tutkijat ja asiantuntijat tarvitsevat luontotietoa arvioidessaan luonnon tilaa, laatiessaan lajien ja luontotyyppien uhanalaisarviointeja tai raportoidessaan ekosysteemitilinpidon tarpeisiin. Sen lisäksi luontotiedolle on yhä enemmän tarvetta esimerkiksi kuntien ja maakuntien maankäytön suunnittelussa sekä yritysten ympäristövaikutusten tai luontojalanjäljen laskennassa.

”Laadukkaan luontotiedon saatavuus on välttämätöntä, jotta vihreä siirtymä tehdään luonnolle kestävällä tavalla. Ellei esimerkiksi energiamurroksen luontovaikutuksia arvioida ja ehkäistä, voimme ilmastonmuutoksen torjunnassa mennä ojasta allikkoon luontokadon suhteen”, muistuttaa Syken pääjohtaja Leif Schulman ja peräänkuuluttaa eri hallinnonalojen yhteistyötä.