Tutkimusta varten Pikkarainen haastatteli erilaisista perhetaustoista tulevia koulun keskeyttäneitä aikuisia. Yhdistävänä piirteenä esille tuli irrallisuus kouluyhteisöstä. Yhteenkuuluvuuden tunne kouluyhteisön ihmisten kanssa oli ollut puutteellista ja satunnaista. Sen seurauksena haastateltavat olivat ajautuneet kaveripiireihin, jotka toimivat koulun ulkopuolella, eivätkä tarjonneet tukea koulunkäynnin jatkamiselle. ”Tulos haastaa koulut vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja huomioimaan erityisesti koulunkeskeyttämisen riskissä olevien lasten ja nuorten osallistamista ja mukana pitämistä”, Pikkarainen kiteyttää.

Opettajasta tutkijaksi

Pikkarainen kiinnostui koulun keskeytymiseen liittyvistä tekijöistä työskennellessään erityisopettajana. Maailmanlaajuisesti on havaittu, että koulu jää kesken herkemmin ihmisillä, joiden taustaan liittyy sosiaalista ja taloudellista huono-osaisuutta, perheen heikko koulutusperinne, elämänhallinnan tai mielenterveydellisiä haasteita tai jotka kuuluvat kulttuuriseen vähemmistöön asuinmaassaan tai ovat joutuneet muuttamaan toiseen maahan esimerkiksi pakolaisuuden vuoksi. Kaikki vähemmistötaustaisten tai köyhien perheiden lapset eivät kuitenkaan syrjäydy koulunkäynnistä, vaan jokaisella koulun keskeyttäneellä on oma kokemusmaailmansa.

Pikkarainen päätyi tutkimuksessaan haastattelemaan henkilöitä, joilla on omakohtaista kokemusta aiheesta ja haastatteli yhtätoista koulun keskeyttänyttä, jotka olivat haastatteluhetkellä vankilassa.

Erilaisuuden ja turvattomuuden kokemukset irrottivat kouluyhteisöstä

”Kaikille osallistujille oli yhteistä, että heikko yhteenkuuluvuus kouluyhteisön ihmisiin irrotti heitä koulunkäynnistä. Vaikka lyhytaikaisia ystävyyssuhteita koulukavereihin olikin ollut, ne eivät olleet riittäneet pitämään mukana kouluyhteisön toiminnassa”, Pikkarainen kertoo. Tähän nivoutuu myös turvattomuuden kokemus, joko kouluympäristössä tai laajemmin. Poissaolojen lisääntyessä haastatellut olivat kokeneet jääneensä vaille riittävää koulun aikuisten ja perheensä tukea.

Romaniosallistujien kokemuksena ulkopuolisuus

Romanitaustaisten osallistujien koulukokemuksia sävytti yhteiskunnassa laajemminkin ilmenevä varautuneisuus romaneja kohtaan. Osa romaniosallistujista oli kokenut suoranaista torjuntaa koulukavereiden ja heidän vanhempiensa taholta, kun nämä olivat kieltäneet lapsiaan leikkimästä romaniperheiden lasten kanssa. Romanikulttuuria itsessään ei koettu haasteena opiskelulle, vaan siihen liittynyt ennakkoluuloinen suhtautuminen vähensi intoa käydä koulua. ”Suomen romanien koulutustason kirjo on laaja. Esimerkiksi väitöskirjani lähdeluettelosta löytyy useita kansainvälisesti ansioituneita, romanitaustaisia tohtoritason tutkijoita”, Pikkarainen huomauttaa.

Kouluihin tarvitaan lisää aikuisia

Oppilaan, hänen perheensä ja koulun henkilöstön välisellä yhteistyöllä on Pikkaraisen mukaan tärkeä rooli yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisessa. ”Arvostava ja hyväksyvä kohtaaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tähän tarvitaan koulussa aikuisia, joilla on aikaa kohdata oppilas ja pysähtyä hänen asioidensa äärelle. Olisi tärkeää, että oppilasryhmissä toimisi opettajan työparina koulunkäynnin ohjaajia mahdollistamassa jokaisen oppilaan mukana pitämistä koulutyössä”, Pikkarainen painottaa.

KM Merja Pikkaraisen kasvatustieteen (Chydenius) väitöskirjan "Experiences of detachment in narratives of Finnish early school leavers: A Perspective on Self-determination theory" tarkastustilaisuus 8.9.2023 klo 12. Vastaväittäjänä Jaana Viljaranta (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Heidi Harju-Luukkainen (Kokkolan yliopistokeskus Chydenius). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88562. Väitöstä voi seurata osoitteessa Väitöstilaisuus Merja Pikkarainen.

Lisätietoja

Merja Pikkarainen, 050 4665822, metepikk@jyu.fi