Suomen poliisi on arvioinut, että katujengeiksi luokiteltavia ryhmiä on Suomessa noin kymmenen. Niihin kuuluu eri arvioiden mukaan 100–200 henkilöä, jotka ovat pääasiassa täysi-ikäisiä. Ongelmat eivät siis ole vielä räjähtäneet käsiin, mutta keskustelussa painotetaan kovia keinoja, kuten rangaistuksia ja poliisin toimintaedellytyksiä. Mikäli Ruotsin tilanne halutaan välttää, kurinpitokeinoihin tarrautuminen on virhe.  

– Jotta Ruotsin ongelmia ei kohdata Suomessa, on sosiaalipolitiikan keinoin estättävä yhteiskunnasta ulospudonneen luokan syntyminen. Sosiaaliturva ja riittävät sosiaalihuollon palvelut ovat tässä keskeisessä roolissa. On estettävä myös asuinalueiden segregaatio, ja tässä Suomessa on tehty hyvää työtä, sanoo sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.  

Toivon loppuminen vaarantaa yhteiskunnan vakauden 

Ruotsissa katujengeihin kuuluu jopa 30 000 ihmistä. Rikollisjärjestöt ja jengit rekrytoivat koko ajan tulevaisuudenuskonsa menettäneiden nuorten keskuudesta uusia jäseniä. Naapurimaan tilanne on otettava meillä vakavasti, kun vielä ollaan alkumetreillä, Talentiasta muistutetaan. 

– Vielä aiempina vuosikymmeninä Suomesta tehtiin sosiaalihuollon opintomatkoja tutustumaan ruotsalaisissa lähiöissä tehtävään sosiaalityöhön. Pitkään aikaan näin ei ole ollut. Vierailimme Talentiasta tällä viikolla Ruotsissa ja kuulimme kuvauksia siitä, miten siellä sosiaalityötä ei ole laajasti hyödynnetty ongelmanratkaisuun.  Ongelmalähiöissä on eletty omassa eristäytyneessä todellisuudessa ja katsottu toiseen suuntaan. Nyt sosiaaliset ongelmat ovat kärjistyneet tavalla, jota on erittäin vaikea korjata, Jenni Karsio kertoo.  

Ruotsin kehityskulun välttämisen kannalta Suomen hallituksen suunnitelmat leikata sosiaaliturvaa sekä ehkäisevien sosiaalipalveluiden riittämätön rahoitus muodostavat suuren riskin. Jos jokin ryhmä tippuu toivon ulottumattomiin, syntyy takuulla ongelmia yhteiskunnan vakauden kannalta.  

– Emme halua Suomessa nähdä poliisin tiedotustilaisuutta, jossa poliisit pyytävät apua sosiaaliviranomaisilta, ”Hjälp oss”, ”Auttakaa meitä”, sillä silloin on jo liian myöhäistä.  Siksi pyydämme, panostakaa sosiaalihuollon palveluihin. Älkää ajako ihmisiä liian tiukalle tekemällä kohtuuttomia leikkauksia sosiaaliturvaan, Karsio tiivistää.