Ulkopuolisuuden tunne on yleisempää kuin uskommekaan, toteaa psykoterapeutti Emilia Kujala uutuuskirjassaan

Ulkopuolisuus on monille tuttu ja usein kipeä kokemus. Ihminen voi tulla suljetuksi yhteisön ulkopuolelle, mutta yhtä lailla kyseessä saattaa olla olemisen perusasetus, jonka läpi ihminen havainnoi itseään ja maailmaa. 

Uutuuskirjan sisältö on syntynyt Emilia Kujalan henkilökohtaisista päiväkirjamerkinnöistä sekä keskusteluista, joita hän on käynyt eri yhteyksistä tunnettujen suomalaisten kanssa. Kirjassa omista ulkopuolisuuden kokemuksistaan kertovat muun muassa Maria Veitola, Petri Tamminen, Miisa Grekov, Eve Vuorenmaa, Alina Tomnikov, Satu Silvo ja Susani Mahadura. 

Teos osoittaa, miten monenlaisia taustoja ulkopuolisuuden kokemuksella on ja miten erilaisia ihmisiä se koskettaa.  

“Jokainen tätä kirjaa varten käymäni keskustelu näytti, miten merkittävä ja arkipäiväinen kokemus ulkopuolisuus onkaan – ja miten vähän siitä puhutaan. Juuri siksi tämä kirja piti kirjoittaa”, Kujala toteaa. 

Ulkopuolisuus on viime kädessä meitä kaikkia yhdistävä kokemus, joka kertoo ihmisen tarpeesta yhteyteen. Ulkopuolisuutta voi kokea myös suhteessa itseensä.  

"Ulkopuolisuudessa ei ole kyse siitä, ollaanko yhdessä vai yksin, vaan ulkopuolisuus kertoo katkoksista yhteydessä", Kujala kertoo. 

Ulkopuolisuutta voi olla luonteeltaan monenlaista. Välillä ahdistavaa, yksinäistä ja surullista, välillä sopivaa etäisyyttä luovaa, tarkkailijan näkökulman mahdollistavaa, jopa palauttavaa.  

Emilia Kujala on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi (VTM) ja tietokirjailija. Hänet tunnetaan tarkkanäköisenä sukupolvikokemuksen sanoittajana, joka ei pelkää laittaa itseään likoon. Suosituissa kirjoissaan ja kolumneissaan Kujala on käsitellyt esimerkiksi häpeää, kateutta ja suoritusyhteiskuntaa. 

Ulkopuolisuudesta ilmestyy painettuna, e-kirjana sekä Emilia Kujalan itsensä lukemana äänikirjana. Teos on arvostelu- ja käsittelyvapaa 15.8.  

Haastattelupyynnöt, pdf-vedokset ja arvostelukappaleet: adele.couavoux@otava.fi  

“2000-luvun taitteessa syömishäiriö oli trendikäs prinsessatauti, ja naistenlehtien muotikuvat vilisivät langanlaihoja malleja. Minä en pelännyt syömishäiriötä vaan suorastaan rukoilin sairastuvani. Jos sairastuisin, olisin osa samaa joukkoa muiden syömishäiriöisten kanssa – kuuluisin johonkin.” –Emilia Kujala