SuPerin Inberg: Hallituksella on vain näennäinen halu ratkaista hoitoalan vetovoima

SuPer vastustaa hallituksen esitystä laista, jonka mukaan minimihenkilöstömitoituksen tulee olla 0,6 tammikuusta 2025 alkaen. Nykyinen minimimitoitus on 0,65. Edellisen hallituksen tavoite oli nostaa mitoitus tasolle 0,7. – Tästä tavoitteesta ollaan liukumassa koko ajan kauemmaksi ja lähtöpiste häämöttää jo. Täytyy muistaa, että sitova minimihenkilöstömitoitus on asiakkaan turva, puheenjohtaja Päivi Inberg muistuttaa.

– Hallituksen esitys tuntuu ohittavan tosiasian, että ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa olevat asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta muistisairaita ja tarvitsevat näin ollen paljon apua, Inberg sanoo. – Monella ympärivuorokautisen hoidon asiakkaalla on useita sairauksia ja yhä useammalla muistisairaus. Ympärivuorokautisen hoidon kriteerit ovat viime vuosina kiristyneet, joten asukkaat ovat usein vaikeasti hoidettavia. 0,6:n henkilöstömitoitus ei ole riittävä turvaamaan ikäihmisten turvallista ja laadukasta hoitoa.

Henkilöstömitoituksen kiristämisellä tulee olemaan merkittävä vaikutus paitsi hoidon laatuun, myös työntekijöiden kuormitukseen. SuPer julkaisi toukokuussa laajan selvityksen, jonka mukaan hoitajien työnhyvinvoinnissa ja kokemuksissa henkilöstön riittävyydestä oli tapahtunut lievää myönteistä kehitystä vuodesta 2020. Kyselyn aikana sitova minimihenkilöstömitoitus ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa oli 0,65.

– Vanhustenhoidon järjestäminen on osa isompaa sote-kokonaisuutta, jossa jokainen harkitsematon päätös johtaa auttamatta negatiivisiin vaikutuksiin kokonaisuudessa. Jos mitoitusta nyt lasketaan, se heijastuu myös työhyvinvointiin, Inberg kertoo. – Palvelujen laadun ja saatavuuden sekä koulutetun henkilöstön jaksamisen ja saatavuuden vuoksi olisi ollut todella tärkeää jatkaa myönteistä kehitystä työhyvinvoinnissa.

”Julkista taloutta ei tällä päätöksellä korjata”

Lakiehdotuksen perusteena käytetään julkisen talouden säästötarvetta. Ministeriö antaa mitoituksen laskemiselle arviot marginaalisesta vuosittaisesta säästöstä, jonka perusteita ei ehdotuksessa avata millään lailla.  – Huomioivatko laskelmat esimerkiksi erikoissairaanhoidon kasvavat kustannukset, vanhusten päivystyskäyntien määrän lisääntymisen ja terveydenhuollon kuormittumisen ambulanssikyyteineen?  Inberg kysyy.

– Samalla kun valtiovalta pyrkii ratkaisemaan hoitoalan pito- ja vetovoimaa laajalla rintamalla, henkilöstömitoituksen kiristäminen on ristiriitainen veto heikompaan suuntaan. Vaarana on, että tällä ehdotuksella niitataan kertaheilautuksella kaikki ne edistysaskeleet, joita alan veto- ja pitovoiman parantamiseksi on otettu ilman, että ministeriön kaavailemat säästöt toteutuvat edes osittain, Inberg varoittaa. – Julkista taloutta ei tällä päätöksellä korjata.