Suomen kuuden suurimman kaupungin ilmastotoimet vertailussa – tiivistäminen ei riitä ratkaisuksi, tutkijat korostavat

70 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy kaupungeissa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen joukkoliikenneväylien varsille on nähty jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan tärkeimpänä maankäyttöpolitiikan keinona suitsia kaupunkien päästöjä.

Viime vuosina ymmärrys kaupunkiluonnon tärkeydestä on kuitenkin lisääntynyt. Myös EU:n äskettäin hyväksymä ennallistamisasetus korostaa kaupunkien viherpeitteen merkitystä niin ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjunnassa kuin luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. 

Aalto-yliopiston tutkijat CO-CARBON- ja SMARTLAND-hankkeissa selvittivät tuoreessa tutkimuksessa, miten tiivistäminen ja viherryttäminen näkyvät Suomen kuuden suurimman kaupungin – Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun – ilmastosuunnitelmissa.

”Kaupunkien merkitys ilmastotyössä on merkittävä, ja varsinkin isot suomalaiskaupungit ovat toimineet sen edelläkävijöinä jo ennen lainsäädännön velvoitetta”, sanoo professori Ranja Hautamäki.

Tutkijat havaitsivat, että vaikka kaupunkivihreän merkitys on kasvamassa, kaupunkirakenteen tiivistäminen on edelleen ilmastotyön painopiste. 

“Siitä on tullut itsestäänselvyys ja tosiasia, jota ei kyseenalaisteta – vaikka kyse on aina poliittisista päätöksistä”, tutkijatohtori Tuulia Puustinen korostaa. 

“Kiinnostavaa kyllä, tiivistämiseen ja viherryttämiseen liittyviä ristiriitoja ei tuotu suunnitelmissa juurikaan esille.”

Ilmastosuunnitelmissa kaupunkivihreä oli läsnä pääasiassa kolmella tavalla. Perinteisin tapa pohjautuu luonnonsuojeluun: luontoa suojellaan tiivistämisen vastapainoksi, ja kaupunkivihreä ja rakennettu kaupunki nähdään erillisinä kokonaisuuksina. Tämä lähestymistapa näkyi vahvasti Tampereen, Turun ja Vantaan ilmastosuunnitelmissa.

Toinen tapa on nähdä kaupunkivihreä tiivistämisen palvelukseen valjastettuna sopeutumiskeinona, joka auttaa esimerkiksi hulevesien hallinnassa. Sopeutumista korostivat ilmastosuunnitelmissaan erityisesti Helsinki, Espoo ja Oulu.

Ilmastosuunnitelmista löytyi myös kolmas, tutkijoita ilahduttava lähestymistapa, joka ei tukeudu tiivistämiseen ja jossa kaupunkivihreä nähdään täydentävänä ja jopa vaihtoehtoisena strategiana tiivistämiselle. Tässä lähestymistavassa kaupunkiluonto on erottamaton osa kaupungin kehittämistä, ja ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi se korostaa vihreän monia hyötyjä luonnon monimuotoisuuden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta. Monihyötyisyyttä nostivat ilmastotoimisuunnitelmissaan esille erityisesti Vantaa, Tampere ja Turku.

Suojelu ja vihreän ripottelu ei riitä

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka näkyy vahvasti myös Suomessa. Kuudessa suurimmassa kaupungissa asuu jo kolmannes suomalaisista, ja kaikkien kuuden väkiluvun ennustetaan myös kasvavan tulevaisuudessa. Tämä korostaa entisestään kaupunkien ilmastotoimien merkitystä, tutkijat korostavat. 

Pelkkä vihreän ripottelu sinne tänne tai vihreän suojelu kaupungin laitamilla ei riitä hulevesien hallintaan, kasvillisuuden viilentävän vaikutukseen tai tehokkaaseen hiilensidontaan. Paikallisten ilmastohyötyjen takaamiseksi puuston latvuspeittävyyden tulisi olla kaikkialla kaupungissa 30 prosenttia, mutta esimerkiksi joissain Helsingin kaupunginosissa se jää jopa 4 prosenttiin.

Kaupunkien ilmastosuunnitelmia ei Suomessa ole aiemmin juuri tutkittu. Tutkijat korostavatkin ilmastosuunnitelmien merkitystä poikkihallinnollisina, eri toimialojen tavoitteita yhteensovittavana työkaluna, jossa otetaan huomioon kaupunkivihreän ilmastohyödyt ja merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Tällainen integroitu lähestymistapa vaatii kaupungeilta systeemitason ajattelua, jossa tunnistetaan ilmastopolitiikan mahdollisesti ristiriitaiset tavoitteet sekä tavoitteiden asettamiseen liittyvät kompromissit ja synergiat yli politiikkasektoreiden ja perinteisen hillintä-sopeutuminen-jaottelun.

Linkki tutkimukseen (sciencedirect.com)