Väitös: Venäjän valtio ja eliitti ovat kerryttänet valtaa taiteen ylikansallisella kentällä

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan – ja jopa Krimin miehityksen jälkeen – venäläisillä toimijoilla oli merkittävä rooli kansainvälisissä taidepiireissä. Venäläisen taiteen kauppa ja kansainvälinen yhteistyö venäläisten valtiollisten taidemuseoiden kanssa kukoistivat. Venäläiset miljardöörit toimivat aktiivisesti länsimaisten taideinstituutioiden hallituksissa, lahjoittivat venäläisten taiteilijoiden teoksia merkittäville eurooppalaisille museoille ja rahoittivat venäläisen taiteen näyttelyitä ulkomailla.

Julia Bethwaite osoittaa kansainvälisen politiikan väitöskirjassaan, että näihin toimiin liittyi taloudellisia ja diplomaattisia pyrkimyksiä, mutta myös muita intressejä.

Bethwaite tarkastelee tutkimuksessaan taiteen poikkikansallista kenttää valtamekanismina. Hän osoittaa, että se vetää puoleensa erilaisia, niin valtiollisia kuin ei-valtiollisia toimijoita, joiden toimintaa motivoivat monenlaiset intressit.

– Taiteen kentän kautta toimijat voivat kerryttää ja vaihtaa erilaisia pääoman muotoja, kuten taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tämä voi parantaa heidän asemiaan myös muilla yhteiskunnan kentillä. Taiteen kenttä on valta-analyysille kiinnostava myös siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden toimia eri tasoilla – paikalliselta transnationaalille saakka, Bethwaite kertoo.

Bethwaite havaitsi, että Venäjän valtio on käyttänyt taidetta pyrkimyksissään kasvattaa statustaan maailmanpolitiikassa. Venäjän taloudellisen ja poliittisen eliitin toimintaa taidekentällä on puolestaan motivoinut taiteen tarjoama mahdollisuus kerryttää ja muuntaa pääomaa sosiaalisia kenttiä ja skaaloja ylittäen.

– Näihin intresseihin on sisältynyt myös kleptokratisia sävyjä, kun toimijat ovat pyrkineet vahvistamaan asemiaan Putinin Venäjällä. Osoittamalla tukeaan valtiolle taiteen kentän kautta he ovat voineet esimerkiksi oikeuttaa ja ’pestä’ joskus epäilyttävinkin keinoin kasattua varallisuuttaan. Tutkimuksessa kiinnitin huomiota myös Venäjän turvallisuuspalvelujen edustajiin kytköksissä olevien toimijoiden aktivoitumiseen taiteen ja kulttuurin saralla. Se kertoo Venäjän eliitin rakenteessa käynnissä olevista kehityssuunnista, Bethwaite toteaa.

Vastarinnan mahdollisuus säilyy taiteessa

Bethwaiten tutkimus nostaa myös esiin, ettei valtio voi kuitenkaan täysin hallita ja välineellistää taidetta. Vastarinnan ja toisinajattelun mahdollisuus säilyy taiteen autonomian kautta. Taidetta voi myös tulkita monin tavoin, eivätkä taiteen merkitykset ole muuttumattomia.

Väitöskirja tarkastelee taiteen kenttää erityisten taiteen paikkojen (artistic sites) kautta. Bethwaite analysoi Venetsian biennaalia, Venäläisen museon satelliittimuseota Malagassa ja Tretjakovin galleriasta tuotua taidenäyttelyä Shanghain museossa. Tutkimus osoittaa, että kansainvälistä politiikkaa tarkastellessa tulee huomioida lukuisat erilaiset toimijat, intressit ja dynamiikat, jotka eivät rajoitu yhden kentän tai kansallisvaltion rajojen sisään. Kansainvälispoliittisesti kiinnostavaa on myös se, että kentän toimijat voivat samanaikaisesti ’pelata’ useilla eri kentillä paikallisen ja transnationaalin välillä. 

Tutkimus nostaa esiin, että kansainvälinen politiikka on luonteeltaan heteronomisempaa kuin tieteenalalla on perinteisesti ajateltu. Bethwaite käyttää Pierre Bourdieun heteronomian käsitettä selittämään taiteen kentän suhdetta muihin kenttiin. Heteronomia kuvaa kentän ulkoisten voimien vaikutusta kenttään.

Keräämiensä haastattelujen aikana Bethwaite huomasi muun muassa, että osa haastatelluista käytti sillan metaforaa kuvatessaan taiteen ja kulttuurin potentiaalia. He pitivät taidetta eri ihmisten, yrityssponsoreiden ja kansallisvaltioiden välisten suhteiden edistäjänä. 

Poikkitieteellisyyttä kansainvälisen politiikan tutkimukseen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 lisäsi tutkimukseen vielä yhden analyysikerroksen. Sota korosti Venäjän turvallisuuspalveluiden toimijoiden kasvanutta asemaa Putinin hallinnossa, ja paljasti heidän vahvistuneen roolinsa taiteen kentällä. Myös Kiinan merkitys Venäjän maailmanpoliittisissa statuskamppailuissa korostui, kun Venäjän suhteet länsimaihin kärsivät vakavasta takaiskusta Ukrainaan hyökkäämisen vuoksi. Yksi väitöskirjan artikkeleista käsitteleekin tätä tutkimalla venäläisen taiteen näyttelyä Shanghaissa.

– On tärkeä tuottaa tietoa kansainvälisestä politiikasta tarkastelemalla myös vähemmän tutkittuja paikkoja ja toimijoita ja hyödyntämällä poikkitieteellisiä teorioita ja menetelmiä, jotka voivat rikastuttaa kansainvälisen politiikan tieteellistä työkalupakkia, Bethwaite painottaa.

Bethwaiten väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja neljästä julkaisusta. Mukana on yksi kirjanluku ja kolme tieteellistä artikkelia, joista kaksi on kirjoitettu yhdessä Bethwaiten toisen ohjaajan, yliopistonlehtori Anni Kankaan kanssa. Tutkimus nojaa monentyyppiseen aineistoon: tutkimushaastatteluihin ja kenttätutkimukseen Italiassa, Espanjassa, Kiinassa ja Venäjällä, tieteellisiin julkaisuihin, Venäjän valtiollisiin asiakirjoihin sekä venäjän-, englannin- ja espanjankieliseen media-aineistoon. Jatko-opintojensa aikana Bethwaite kerrytti myös käytännön kokemusta muun muassa toimimalla vapaaehtoisena Moskovan nykytaiteen biennaalissa sekä eurooppalaisessa kiertävässä Manifesta-biennaalissa.

Väitöstilaisuus lauantaina 21. syyskuuta

FM Julia Bethwaiten kansainvälisen politiikan alaan kuuluva väitöskirja Forms of power in the transnational field of art: Exploring ‘Russian’ actors and artistic sites beyond Russia’s territorial borders tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa lauantaina 21.9.2024 klo 12 alkaen Päätalon luentosalissa D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii professori Alan Ingram University College Londonista. Kustoksena toimii yliopistonlehtori Anni Kangas Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.