Nuoria ja lapsiperheitä koskeva poliittinen puhe on muuttunut pahoinvointipainiksi 2000-luvulla

Poliittisen signaloinnin kehityskulku on jatkunut tendenssiomaisena aina 2020-luvulle, osoittaa kaksi vertaisarvioitua tutkimusjulkaisua.  Aineistona tutkimuksissa on käytetty kaikkia lähes 180 000 eduskuntaesitystä, jotka on laadittu eduskunnassa vuosina 1970–2020. Niistä on poimittu lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevat esitykset, joita on reilut 12 000.

Tulokset osoittavat, että 1990-luku oli poliittisen signaloinnin käänteentekevä ajanjakso. Jos 1970-luvun eduskuntaesitykset tavoittelivat hyvinvointivaltiollisten rakenteiden luomista, 1980-luvun esitykset tähtäsivät resurssien allokointiin näihin rakenteisiin.

- Signalointi on muuntunut 1990-luvulta eduskuntaesitysten valossa “toiveiden tynnyrin täyttämisestä” “pahoinvointipainiksi” eli kriittissävytteiseksi, reaalimaailman negatiivisten tapahtumakulkujen ruotimiseksi ja poliittisen vastuun osoittamiseksi, sanoo professori Timo Harrikari Helsingin yliopistosta.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa tarkastellaan lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvan poliittisen signaloinnin yleismuutoksia 50 vuoden aikajänteellä. Huolen- ja pelonsekainen poliittinen signalointi on jatkunut tendenssiomaisena 2020-luvulle saakka.

- Siitä huolimatta kasvavat ikäpolvet ovat eläneet 2000-luvulla maailmanhistoriallisesti tarkastellen ennennäkemättömän vaurauden, elintason ja sosiaalisen turvallisuuden ympäröiminä, Harrikari kertoo.

Huolipuheen lisääntymisen taustalla etenkin oikeistokonservatiivien aktiivisuus

Janus-lehdessä julkaistu tutkimusartikkeli Huolen tematiikat täydentää signaloinnin yleismuutosten tarkastelua. Artikkelissa analysoidaan huolen- ja pelonsekaisen signaloinnin muutoksia ja arvioidaan syitä tarkastelemalla esitysten ja esityksiä laatineiden kansanedustajien sosiaalisen ja poliittisen taustan yhteyksiä.

Tulokset osoittavat, että “pahoinvointipainia” ilmentävä huolisignalointi on lisääntynyt voimakkaasti eduskunnassa 1990-luvun lopulta.

- Tämä selittyy erityisesti oikeistokonservatiivien aktiivisuudella ja tavalla tulkita lasten, nuorten ja perheiden kysymyksiä, mutta myös laajemmin poliittisen toimintakulttuurin muutoksilla ja sitä kehystävän monikriisiyhteiskunnan yleistrendeillä, Harrikari toteaa.

Tutkimuksen kohteena ovat olleet eduskuntaesitysten määrien, esitystyyppien ja niiden tematiikkojen muutostrendit. Niiden pohjalta on tarkasteltu lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevan poliittisen signaloinnin, yhteiskunnallisen ilmapiirin ja kyseisiin väestöryhmiin kohdistuvan julkisen intressin muutoksia viidellä vuosikymmenellä.

Tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta (2020-2026) https://www.hiljaisettoimijat.fi

Lisätietoja:
Professori Timo Harrikari
Puh. 029 412 4635
timo.harrikari@helsinki.fi

Julkaisut:
Yhteiskuntapolitiikka 5–6/2024: https://yplehti.fi/5-6-2024/

Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti Janus 3/2024:https://journal.fi/janus/issue/view/11172