Uusi tieto auttaa valjastamaan immuunijärjestelmän munasarjasyöpää vastaan

Helsingin yliopiston tutkijoiden johtamassa tutkimuksessa selvitettiin yleisesti syövän hoidossa käytetyn solunsalpaajan vaikutuksia munasarjasyövän immuunijärjestelmään. 

Munasarjasyöpää sairastavien potilaiden hoitoon tarvitaan kipeästi uusia vaihtoehtoja, sillä nykyisillä hoidoilla vain murto-osa voidaan parantaa. Lähes kaikkia munasarjasyöpäpotilaita hoidetaan solunsalpaajilla, mutta tauti uusii herkästi ja tulee vastustuskykyiseksi lääkehoidolle. 

Immuunisolujen määrä syöpäkudoksessa on todettu vaikuttavan munasarjasyövän ennusteeseen ja hoitovasteeseen. Tästä havainnosta huolimatta immunoterapian kliiniset tutkimukset eivät ole osoittaneet toivottuja hoitotuloksia munasarjasyövässä.

 – Solunsalpaajilla on valtavan monialaisia vaikutuksia elimistön immuunipuolustukseen. Ne vähentävät immuunisolujen määrää elimistössä, mutta myös aktivoivat tiettyjä immuunisoluja ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta tavalla, jota emme vielä tarpeeksi hyvin ymmärrä, sanoo tutkimuksesta vastannut apulaisprofessori, erikoislääkäri Anniina Färkkilä Helsingin yliopistosta.

– On tärkeää ymmärtää vaikutukset kokonaisvaltaisesti, kuten tässä tutkimuksessa olemme osoittaneet.

Yksisolututkimus paljastaa syövän heikot kohdat 

Koska immuunipuolustus perustuu solujen välisiin kontakteihin, tutkimuksessa keskityttiin selvittämään, mitkä solutyypit munasarjasyövässä keskustelevat keskenään erityisesti solunsalpaajahoidon jälkeen.

Tulokset perustuvat uusiin, entistä tarkempiin menetelmiin, jotka mahdollistavat solujen sijainnin ja vuorovaikutuksen havainnoinnin yksittäisten solujen tasolla.

– Havaitsimme, että pelkästään eri solujen määrän selvittäminen ei riitä kertomaan immuunijärjestelmän tilasta, vaan tarvitsemme myös tiedon solujen keskinäisestä vuorovaikutuksesta, sanoo toinen tutkimuksen päätutkijoista, dosentti Anna Vähärautio Helsingin yliopistosta.

Tulokset osoittivat, että solunsalpaajahoito saa potilaan immuunijärjestelmän tappaja-T-solut tunkeutumaan kasvaimen alueelle. Syöpäkudoksen “järjestyksenvalvojat” eli makrofagit kuitenkin rajoittavat T-solujen toimintaa sekä uuvuttaen että estäen niitä kohtaamasta ja tuhoamasta syöpäsoluja. Kummankin ilmiön havaittiin lisäävän riskiä taudin uusiutumiseen.

Kohti yksilöllistä hoitoa

Potilaat, joilla tappaja-T-solujen toiminta oli erityisen rajoittunutta, voitiin tunnistaa, ja heidän immuunijärjestelmänsä aktivoida syöpää vastaan laboratoriotesteissä.

– Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään minkälaista hoitoa, kenelle ja milloin meidän tulisi antaa, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta. Tulosten perusteella voidaan toivottavasti jatkossa käynnistää kliininen lääketutkimus, jossa merkkiaineen perusteella valitaan potilaat uusiin immunoterapiahoitoihin, sanoo Färkkilä.

Syöpätutkimuksen huippujulkaisussa, Cancer Cell -tiedelehdessä, julkaistut tulokset perustuvat lähes 120 ennen ja jälkeen solunsalpaajahoidon kerättyyn kasvainnäytteeseen.

Tutkimukseen osallistuivat Helsingin yliopiston Systeemionkologian tutkimusohjelman ja Suomen molekyylilääketieteen instituutin tutkijat, yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, iCAN-syöpätutkimuksen, DECIDER-tutkimuksen ja Harvard Medical Schoolin kanssa.

Alkuperäinen julkaisu: Chemotherapy induces myeloid-driven spatially confined T cell exhaustion in ovarian cancer. Cancer Cell 42 (2024) pp. 2045-2063. DOI: 10.1016/j.ccell.2024.11.005

Yhteystiedot:

Anniina Färkkilä

Apulaisprofessori, erikoislääkäri

Helsingin yliopisto

anniina.farkkila@helsinki.fi

+358505967786