Itiöt salamatkustajina – tutkimus valottaa lintujen roolia sienten levittäjinä

Voivatko sienet levitä uusille kasvupaikoille lintujen höyhenpukuun takertuneina itiöinä? Tätä selvitti väitöskirjatutkija Niko Johansson Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Tutkimuksessa löydettiin monimuotoinen sienilajisto tarttuneena niin tikkojen, punarintojen kuin hippiäistenkin höyheniin ja jalkoihin.

Eläinten roolia kasvien siementen levittäjinä on tutkittu vuosisatoja, mutta lintujen ja sienten vuorovaikutuksista tiedetään huomattavasti vähemmän – monissa sieniryhmissä ei käytännössä mitään. Pääosa aikaisemmasta tutkimuksesta on perustunut höyhenistä eristettyjen itiöiden tunnistamiseen mikroskoopilla, joka on hidasta ja hankalaa. Uudet, sieni-itiöiden DNA:han perustuvat lajintunnistusmenetelmät ovat mahdollistaneet alan tutkimuksen aivan uudella tasolla.

Johansson tarkasteli väitöstutkimuksessaan muun muassa tikkojen pyrstösulkiin tarttunutta sienilajistoa. Kulkiessaan ja ruokaillessaan puissa tikat hinkkaavat pyrstöään esimerkiksi monien jäkäläsienten kasvustoihin, joten linnun lentäessä paikasta toiseen jäkälänmurut voivat levitä uusille kasvupaikoille.

– Tällä voi olla merkitystä etenkin harvinaisille ja kasvupaikkansa suhteen nirsoille sienilajeille, jotka saavat tikalta täsmäkyydin otolliseen kasvupaikkaan, Johansson pohtii tuloksiaan.

Sienilajisto vaihtelee eri lintulajeissa

DNA-menetelmiä käyttämällä tutkimuksessa osoitettiin, että lintuihin tarttunut sienilajisto vaihtelee eri lintulajeissa. Esimerkiksi hippiäisiin ja punarintoihin tarttuneet sienet eroavat toisistaan – hippiäisissä tavataan enemmän havumetsille tyypillisiä sieniä, punarinnoissa taas lehtimetsien lajistoa. Sienten lajimäärä on myös korkea, paristakymmenestä lintuyksilöstä löydettiin yli kuusisataa sienilajia tai -ryhmää. Mukana kulkee niin metsänpohjan kantasieniä, mykorritsa- eli sienijuurisieniä, kääpiä ja muita lahottajasieniä, jäkälöityneitä sieniä, hiivoja, homeita ja jopa kasvien, sienten ja eläinten sieniloisia.

Johansson tutki myös pitkänmatkan muuttolintujen sienilajistoa. Tarkoituksena oli selvittää, tuovatko Suomeen keväällä palaavat muuttolinnut sieniä mukanaan trooppisilta talvehtimisalueiltaan. Näytteitä kerättiin Hangon lintuasemalla muuttolintujen rengastuksen yhteydessä. Tulokset viittaavat siihen, että osa linnuista kantaa mukanaan eteläisempiä sieniä – ei tosin Afrikasta saakka. Lintujen mukana keväisin kulkee erityisesti lehtipuiden sienitauteja, kuten omenapuiden haittana tunnettua omenanhärmää, joka voi Suomessakin yleistyä ilmastonmuutoksen seurauksena.

Kokonaisuutena väitöskirja valottaa uusin menetelmin puutteellisesti tunnettuja lajien välisiä suhteita ja todistaa, että emme vielä tunne kaikkia vuorovaikutuksia, joita luonnossa esiintyy.

–  Lintujen ja sienten vuorovaikutukset voivat olla arvaamattoman tärkeitä ekosysteemien toiminnalle. Niiden tutkiminen auttaa ymmärtämään esimerkiksi kasvitautien leviämistä ja uhanalaisten lajien elintapoja, Johansson toteaa.

Tiedot väitöksestä

FM Niko Johansson väittelee 23.5.2025 kello 13 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Bird-mediated dispersal of fungi - Using microscopy and environmental DNA to explore bird-fungal interactions". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, Sali 1 (B116), Unioninkatu 40. Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä. 

Vastaväittäjänä on professori Silke Werth, Ludwig-Maximilians-Universität München, ja kustoksena on Jouko Rikkinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa https://helda.helsinki.fi/items/fec9911b-4d30-4ea4-b5b8-b47c9ee3e57f.