Peruskoulujen rehtorit tunnistavat moninaisuuden, mutta käytännön toteutus ontuu

Suomalainen yhteiskunta ja koulut ovat moninaistuneet nopeasti. TM, MBA Anita Jantusen väitöstutkimus nostaa esiin merkittävän eron rehtoreiden moninaisuusajattelun ja käytännön johtamistyön välillä.

– Rehtoreiden näkemykset moninaisuudesta ovat ideologisella tasolla mutta eivät vielä ole siirtyneet käytännön toimintaan. Useimmat rehtorit toimivat pragmaattisesti keskittyen käytännön järjestelyihin kuten liikuntatuntien, katsomusaineiden ja suomi toisena kielenä -opetuksen organisointiin, mutta syvällisempi ymmärrys moninaisuudesta puuttuu, Jantunen kertoo.

Anita Jantusen väitöstutkimus on ensimmäinen laaja tutkimus suomalaisten rehtoreiden näkemyksistä moninaisuuden johtamisesta. Tutkimus kattoi yli 800 rehtoria ympäri Suomea. Tutkimuksen kolmesta osatutkimuksesta yksi syventyi erityisesti pääkaupunkiseudun rehtoreiden kokemuksiin.

Rehtorit yhdistävät moninaisuuden näkyviin ominaisuuksiin

Tutkimuksen mukaan suomalaiset rehtorit yhdistävät moninaisuuden ensisijaisesti kielellisiin, kulttuurisiin ja katsomuksellisiin eroihin sekä maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin. Hienovaraisemmat moninaisuuden ulottuvuudet, kuten sukupuoli-identiteetti, sosioekonominen tausta tai neuropsykiatriset erityispiirteet, jäävät vähemmälle huomiolle.

– Moninaisuuden typistäminen vain näkyviin eroihin voi johtaa yksinkertaistavaan me ja he -ajatteluun, jossa moninaisuus nähdään jonakin suomalaiseen kontekstiin ulkopuolisena eikä sen sisäisenä ominaisuutena, Jantunen huomauttaa.

Huolestuttavaa on myös niin kutsutun värisokeuden laaja kannatus rehtoreiden keskuudessa. Moni rehtori kokee vaikeaksi tai sopimattomaksi puhua ihonväristä tai etnisistä eroista, mikä voi johtaa todellisten kokemusten ja haasteiden sivuuttamiseen. Moninaisuuden huomioimisen välttely voi johtaa myös esimerkiksi syrjivien rakenteiden ylläpitämiseen.

Koulujen tehtävä yhdenvertaisuuden edistäjänä korostuu

Tutkimus on erityisen ajankohtainen tilanteessa, jossa suomalainen yhteiskunta moninaistuu nopeasti ja koulujen tehtävä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäjinä korostuu. Esimerkkejä tällaisesta edistämistyöstä ovat monikielisyyden tukeminen opetuksessa, kulttuurien välisen vuoropuhelun vahvistaminen kouluyhteisöissä sekä yhteisöllisten toimintamallien kehittäminen perheiden ja koulun välillä.

Helsingin seudun ratkaisut ja haasteet tänään voivat auttaa kehittämään muun Suomen rakenteita ja käytäntöjä tulevaisuudessa.

– Suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti painottanut kansallista yhtenäisyyttä. Nyt nopeasti moninaistuvissa kouluissa tarvitaan uudenlaista johtajuutta, joka pystyy sekä tunnistamaan että arvostamaan moninaisuutta resurssina, Jantunen sanoo.

Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi rakenteellisen joustavuuden lisäämisenä ja henkilöstön moninaistamisena. Rehtorit toivoivatkin kouluihin enemmän representaatiota ja moniäänisyyttä sekä tukea yhteistyöhön kotien ja koulun välillä.

Väitöstutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä rehtoreiden ja opettajien koulutuksessa sekä koulutuspolitiikan kehittämisessä. Käytännön sovelluksina voidaan mainita koulukohtaiset tasa-arvosuunnitelmat, kulttuurisesti vastuullisen pedagogiikan koulutukset henkilöstölle sekä systemaattinen yhteistyö eri taustaisten perheiden kanssa.

– Nykyinen suhtautuminen moninaisuuteen on positiivinen lähtökohta, mutta se ei riitä. Tarvitsemme siirtymää sietämisestä, suvaitsemisesta ja yksipuolisesta lähestymistavasta kohti dialogista, kaksisuuntaista ja yhteisöllistä lähestymistapaa, joka huomioi yhteiskunnassa, koulussa ja moninaisuuskeskustelussa tapahtuvat muutokset, Jantunen sanoo.

Väitöstilaisuus järjestetään 28. toukouuta 2025. Väitöstilaisuuden tiedot.