Käytön jäljet kertovat elämästä – puulattioiden kuluminen saa näkyä myös moderneissa suomalaisissa kirkoissa

Silvo selvitti väitöstutkimuksessaan, ovatko käytön jäljet hyväksyttävissä 2000-luvulla rakennettujen kirkkojen puulattioissa, ja mitä seuraa, kun valitaan moderneihin kirkkorakennuksiin luonnollisen näköinen, mutta kulutukselle altis massiiviipuulattia.

Väitöstyön päätuloksena selvisi, että kirkon kävijät ja suunnittelijat hyväksyvät käytön jäljet myös modernien kirkkorakennusten puulattioissa. ”Naarmut, painaumat, kuluminen, tahrat ja vaikkapa nastakenkien jäljet nähdään osana rakennuksen luonnetta ja käyttöä”, kuvailee väitöskirjatutkija Jonna Silvo Oulun yliopistosta. ”Puulattian patina koostuu elämisen, materiaalin, ajan ja valon tuomasta kulumasta. Patina kertoo ajasta ja yhteisöstä, ja sen merkityksen havaitsemiseen ja kokemiseen tarvitaan myös omaksumaamme kulttuurista patinaa.”

Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä modernit 2000-luvun puukirkot Suomessa ovat nyt siirtymässä uutuuden vaiheesta pitkään ajanjaksoon, jolloin niitä käytetään, korjataan ja siivotaan. Samaan aikaan kestävien, ekologisten ja uusiutuvien materiaalien käyttö on yhä tärkeämpää.

Tutkimuksen pääaineisto koostui Helsingin Laajasalon ja Viikin kirkkojen, Turun Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin ja Jyväskylän Kuokkalan kirkon kävijöille tehdyistä lomakekyselyistä sekä kirkkorakennusten tilaajien ja arkkitehtien haastatteluista. Kyselyt analysoitiin määrällisesti ja puolistrukturoidut haastattelut laadullisesti.

Väitöstutkimuksesta selvisi käyttäjien haluavan säilyttää nykyiset puulattiat kirkoissa, sillä puulattiat sopivat kirkkoihin, niiden toivotaan patinoituvan ja puulattian kuluminen kertoo kirkkorakennuksen aktiivisesta käytöstä.

Arkkitehdit ovat tietoisesti halunneet, että ajan ja kulumisen jäljet saavat näkyä. Käyttäessään vanhoja puukirkkoja esikuvinaan arkkitehdit ovat siirtäneet moderneihin puukirkkoihin kulttuurista patinaa käyttäen luonnonvaloa ja aikaa arkkitehtuurin aineettomina osina.

Väitöstyössä arvioitiin myös ratkaisujen vastaanottoa ja onnistumista, ja tulosten perusteella laadun arviointia tulisi kehittää etenkin arkkitehtuuriltaan poikkeavissa kohteissa. Tilaajien ja arkkitehtien haastatteluissa nousivat esille myös lattian kunto ja huollettavuus, ja puulattioiden ylläpidosta tarvitaan lisätutkimusta.

Tutustu väitöskirjaan

Arkkitehti ja diplomi-insinööri Jonna Silvo väittelee Oulun yliopistossa pe 13.6.2025. Arkkitehtuurin alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Ajan kertomaa — käytön jäljet massiivipuulattioissa 2000-luvun suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa (Told by time — Signs of use in massive wood flooring in 21st century Finnish church architecture). Vastaväittäjänä toimii professori Kimmo Lylykangas (Tallinn University of Technology) ja kustoksena professori Janne Pihlajaniemi Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla salissa L10 klo 12.  Väitöstä voi seurata etäyhteyksin.