Susanna Hastin uusi romaani haastaa äitisuhteen tabua

Romaani alkaa kartanon tyhjästä kylpyammeesta ja äitienpäiväpuhelusta, joka hajottaa päähenkilön sisäisen järjestyksen. Teos tarkastelee erityisesti äitisuhdetta tabuna ja haastaa kulttuuriset oletukset hoivan, ymmärtämisen ja kiintymyksen pyhyydestä. "Miksi lapsi on loputtoman uskollinen ensisijaiselle hoivaajalleen, vaikka tämä hylkäisi hänet yhä uudelleen?" Hast kysyy. Hän kyseenalaistaa myös ajatuksen siitä, että keskustelu olisi aina tie yhteyteen. "Tässä kirjassa puhe on ongelma, ei ratkaisu."

Romaani ei tarjoa helpotusta eikä sulkeudu eheyttävään kaareen – sen sijaan se ehdottaa, että toivottomuus voi olla lohdullinen tila, jos siihen suostuu. "Ymmärtämisen väkivalta voi olla petollisempaa kuin ymmärtämättömyys."

Hast kuvaa teostaan ajattelun tilana – filosofisena kudelmana, jonka marginaaleihin lukija voi kirjoittaa omia huomioitaan. Se on tekstinä intensiivinen ja piinaava, mutta samalla kirkas: ruumiinavaus, joka ei pyri selittämään, vaan näyttämään.

Mikä sai sinut kirjoittamaan tästä suhteesta juuri nyt?
– Kysymys äitiyden pimeästä puolesta on piinannut minua vuosia. Kysyn, miksi me kiellämme äidiltä hänen väkivaltaisuutensa. Miksi meillä on myös lapsina niin voimakas halu palata puhtaan äidin fantasiaan?

Miten romaanisi suhtautuu toivoon?
– Minua kiinnostaa toivottomuus tilana, ei kriisinä. Tilanteen radikaali hyväksyminen voi olla vapauttavaa. Mitä hyötyä on toivosta joka ei saa aikaan muutosta?

Mitä haluat teoksellasi haastaa?
– Kirja haastaa perheistituution, joka on kapitalismissa hallinnan väline. Perhe jakaa turvaa, hoivaa, vaurautta mutta myös turvattomuutta ja köyhyyttä. 

Susanna Hast (s. 1981) on kirjailija, lauluntekijä sekä taiteellisen tutkimuksen dosentti ja tuntiopettaja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hastin esikoisromaani Ruumis/huoneet (2022) voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. 

Toivottomuus ilmestyy 9.9.2025. Minulta saa lisätietoja, kirjailijan yhteystiedot sekä lehdistö-PDF:n.