Parisuhde voi kukoistaa myös pikkulapsiperheissä: "Avoin keskustelu ja konkreettiset teot tärkeitä"

Pikkulapsiajan on todettu olevan parisuhteelle koetteleva vaihe niin tutkimusten kuin monien ihmisten käytännön kokemustenkin perusteella. Hiljattain julkaistussa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten suomalaiset esikoislapsen vanhemmat hoitavat parisuhdettaan pikkulapsiaikana.

Tutkimuksen perusteella keskeinen parisuhteen hoitamisen tapa on avoin keskusteleminen. Puhumisen merkitystä korostivat sekä miehet että naiset.

– Vanhemmat korostivat avointa keskustelua myös konfliktitilanteissa. He pyrkivät purkamaan ristiriidat nopeasti ja kertoivat selvittävänsä ärsyyntymiseen johtaneet seikat puhumalla, täsmentää tutkija Anni Arola.

Puheen rinnalla tarvittiin kuuntelemista, jolle antoivat painoarvoa etenkin isät. Asian ratkaisemista tärkeämpää oli olla puolisolleen aktiivisesti kuulolla, jonka tiedetään tukevan toimivaa vuorovaikutusta.

– Tutkimukseen osallistuneet isät myös ilmaisivat positiivisia tunteitaan ja kunnioitustaan puolison vanhemmuutta kohtaan. Aiemmasta tutkimuksesta tiedämme, että isien myönteiset tunteet ennustavat lisääntynyttä tyytyväisyyttä ja tuen tarjoamista puolisolle, Arola kertoo.

”Me ei olla pussattu, nyt täytyy kyllä pussata” – pieniä tekoja puolison hyväksi

Tutkitut vanhemmat halusivat toimia aktiivisesti pariskunnan yhteisen hyvinvoinnin eteen. Parisuhdetta hoidettiin puhumisen lisäksi myös konkreettisin teoin, kuten auttamalla toista, sopimalla asioista sekä pyytämällä ja antamalla anteeksi. Myös hellyydenosoitukset, tekstiviestit päivän mittaan ja kuulumisten kysely olivat keinoja osoittaa rakkautta ja huolenpitoa.

– Vaikka parisuhde helposti jää paitsioon huomion suuntautuessa lapseen, pienet päivittäiset rutiinit puolison iloksi kannattelevat. Osa vanhemmista ei koe puhumista helppona ja luontevana, mutta parisuhdetta voi hoitaa myös tällaisilla pienillä teoilla, Arola muistuttaa.

Lisää treffejä ja tunnepuhetta

Esikoislapsen vanhemmilla oli kaipuuta sekä yhteiselle, kahdenkeskiselle että omalle ajalle, minkä järjestämisessä he halusivat ryhdistäytyä. Samoin he toivoivat, runsaasta keskustelusta huolimatta, lisää tunnepuhetta ja tunteiden rehellistä ilmaisemista useammin.

– Tällainen tulevaisuuteen luotaava yhteinen puhe ja suunnittelu auttoivat heitä toteuttamaan niitä asioita, jotka olivat jääneet vähemmälle huomiolle vauvavuoden aikana, tutkijat kertovat.

Ennakoivaa tukea vuorovaikutukseen

Toimivan vuorovaikutuksen voidaan sanoa olevan ratkaisevassa asemassa parisuhteen hyvinvoinnille. Tutkijoiden mukaan neuvolassa, jonka lakisääteisenä tehtävänä on tukea vanhemmuutta ja parisuhdetta, olisi syytä ennakoivasti tuoda esiin vanhempien välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Vanhemmat voisivat olla motivoituneita osallistumaan myös pienimuotoisiin vuorovaikutuskoulutuksiin.

– Joka tapauksessa lapsesta ei tulisi puhua vain haasteiden tuojana, vaan myös parisuhteen vahvistajana, Anni Arola toteaa.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa kansainvälistä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun CopaGloba-konsortiotutkimushanketta. Osatutkimuksen haastatteluihin osallistui 29 suomalaista kaupungeissa asuvaa heteropariskuntaa, joiden esikoinen oli noin 1,5-vuotias.

Julkaisutiedot

Arola, A., Rönkä, A & Malinen, K. (2025). Parisuhteen hoitaminen suomalaisilla esikoislapsen vanhemmilla – avointa keskustelua ja konkreettisia tekoja. Kasvun tuki 1. https://journal.fi/kasvuntuki/article/view/156742/105743