Tarkennus tiedotteeseen "Neuvontaa suurpetojen poikkeuslupien hakuun Metsästäjäliitosta"

Metsästäjäliiton tiedotteessa mainittiin, että suurpetojen vahinkoperusteiset luvat koskevat aina tiettyä eläinyksilöä. Poikkeuslupa voidaan kuitenkin jättää asetuksen mukaan kohdentamatta, jos vahinkoa tai uhkaa aiheuttavan yksilön tunnistaminen ei sääolosuhteista, lajin biologisista ominaispiirteistä tai muusta perustellusta syystä johtuen ole mahdollista.

Tiedote korjatussa muodossa

Susien ja karhujen tekemät pihakäynnit ja vahingot todennäköisesti lisääntyvät syksyllä, kun eläimet alkavat valmistautua talveen ja emot alkavat harjoittaa pentujensa metsästystaitoja.

Myös vahinkoperusteisten poikkeuslupien hakemusmäärät todennäköisesti kasvavat iltojen pimetessä. Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon, tavallisimmin suden, karkotukseen tai pyyntiin voi hakea poikkeuslupaa, mutta perusteiden täytyy olla yksiselitteiset ja riittävät.

Hakemus onkin tehtävä huolellisesti, ja silloin Metsästäjäliiton jäsenet ympäri maata voivat kysyä apua luparuljanssiin vihkiytyneiltä neuvojilta, kokeneilta metsästäjiltä ja lupien hakijoilta Mika Piiroiselta ja Kimmo Suomiselta.

– Kaikkien ei kannata tehdä hakuprosessissa samoja virheitä, toteaa tohmajärveläinen Mika Piiroinen.

Luvan saaminen uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen edellyttää huolellista aikaisempien tapahtumien kirjaamista. Esimerkiksi pihakäynnit tulee kirjata tarkasti Tassu-järjestelmään.

– Mikäli susien oleskelusta alueella ei ole riittävää näyttöä, on luvan saaminen vaikeaa, toteaa Piiroinen.

Yhteistyötä ja yhtenäisyyttä

Piiroisen mukaan yleisin erhe hakuprosessissa on, että lupaa haetaan liian pienelle alueelle. Karkotuksen tai jahdin onnistumiseksi hakemuksen tulisi kohdistua koko reviirin alueelle, mikä vaatii tiivistä ja rajat ylittävää yhteistyötä alueen toimijoiden kesken.

Myös Varsinais-Suomesta oleva neuvoja Kimmo Suominen korostaa laajan yhteistyön merkitystä.

– Jos luvan kohteena oleva eläin yrittää seuran rajat, niin silloin on voitava mennä perässä.

Molemmat neuvojat huomauttavat, että viranomaisten toiminnassa on suuria alueellisia eroja. Toisaalla vahinkoperusteisen luvan voi saada hyvällä hakemuksella tunneissa, kun taas toisaalla siihen menee viikko, jolloin vahinkoyksilön löytäminen voi olla jo mahdotonta. Myös poliisin reagointi petotilanteisiin vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Eroja on esimerkiksi siinä, millaiset valtuudet poliisi myöntää SRVA eli suurriistavirka-apuhenkilöille konfliktitilanteessa.

Tavallisimmin kohteena susi

Uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan suurpedon karkottamiseen tai poistamiseen voi hakea poikkeuslupaa. Luvan myöntää Suomen riistakeskus silloin, kun se katsoo, että asialle on riittävät perusteet. Karkotus tai pyynti pyritään kohdistamaan vahinkoyksilöön. Lupa voidaan kuitenkin myöntää kohdentamatta tiettyyn yksilöön, mikäli kyseisen yksilön tunnistaminen on mahdotonta sääolosuhteista, lajin biologisista ominaispiirteistä tai muista perustelluista syistä johtuen. 

Vahinkoperusteiset poikkeusluvat koskevat useimmiten susia. Ahmalle ja ilvekselle vahinkoperusteisia lupia myönnetään harvoin poronhoitoalueen ulkopuolelle. Karhujen perään taas lähtee etenkin taajaan asutulla alueella useimmiten SRVA-henkilöstö poliisin valtuuttamana.

Metsästäjäliiton jäsenille tarjotaan neuvontaa poikkeuslupien hakemiseen puhelimitse. Neuvojilta on saatavilla valmiita hakemuspohjia, ja lisäksi neuvojat voivat kommentoida hakemusluonnoksia.

Neuvojien tehtäviin sisältyy myös koulutuksia. He ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä myös alueellisissa suurpetotilaisuuksissa. 

Neuvojien yhteystiedot:

Mika Piiroinen, Tohmajärvi 0400 130 666
Kimmo Suominen, Mynämäki 0400 603 812