Kuntaliitto: Koulut eivät yksin takaa uimataitoa – kunnissa haetaan ratkaisuja

Suurimmat haasteet: matkat, tilat ja opettajapula

Kuntaliiton kysely osoittaa, että lasten ja nuorten uimataidon oppimista vaikeuttavat erityisesti pitkät etäisyydet uimahalleihin, allastilojen riittämättömyys ja uimaopettajien vähäinen saatavuus. Monilla pienillä paikkakunnilla ei ole omaa uimahallia lainkaan, ja oppilaiden kuljetusmatkat opetukseen voivat venyä jopa sadan kilometrin mittaisiksi.

– Pitkät kuljetusmatkat voivat viedä koko koulupäivän ja syödä kunnilta merkittävästi resursseja. Säästöillä ei tilannetta korjata - nyt tarvitaan valtakunnallista tukea, Sjöström painottaa.

Suomessa on noin 230 uimahallia, mutta niiden kunto aiheuttaa lisähuolia kunnille: arvioiden mukaan uimahalleilla on yhteensä vähintään 300 miljoonan euron korjausvelka. Valtio on myös vähentänyt jatkuvasti liikuntapaikkarakentamisen avustusta. Monissa halleissa on lisäksi vähäisesti opetukseen soveltuvia altaita: lasten altaat ovat usein pieniä ja opetuskäyttöön suunniteltuja altaita ei ole riittävästi. Tämän kaltaiset asiat voivat rajoittaa niin koulujen opetusta kuin perheiden mahdollisuuksia tukea lasten uimataitoa vapaa-ajalla.

Opetuksen kannalta merkittävä ongelma on myös koulutettujen uimaopettajien saatavuus. Pula osaajista koskee sekä suomen- että ruotsinkielistä opetusta, mikä hankaloittaa sekä koulujen uimaopetuksen järjestämistä että vapaa-ajan uimakoulujen toteuttamista.

Lisäksi kyselyssä nousi esiin, että erityisesti yläluokilla olevien oppilaiden poissaolot uimaopetuksesta ovat lisääntyneet, mikä vaarantaa uimataidon kehittymistä juuri siinä vaiheessa, kun sen tulisi olla jo vakiintunut. Kyselyyn vastanneet nostivat esille, että vanhemmat myötäilevät lapsia jopa liiaksi ja hakevat herkästi poissaoloa opetuksesta.

– Keskeinen kysymys on, miten kodin ja koulun yhteistyötä voisi tiivistää, jotta oppilaat osallistuisivat opetukseen. Samalla on pohdittava, voisiko opetuksen käytäntöjä ja tiloja muokata niin, että kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala, sanoo Sjöström.

Sjöströmin mukaan yksi ratkaisu voisi olla opetuksen painopisteen tarkistaminen niin, että vanhemmilla oppilailla keskityttäisiin vahvemmin muihin vesipätevyyden osa-alueisiin, kuten vesiturvallisuuteen ja pelastautumiseen.

Eri kulttuuritaustat huomioitava paremmin

Kyselyssä nousi esiin myös kulttuurisia esteitä osallistumiselle. Osa oppilaista tarvitsee yksityisyyttä tai erillisiä tiloja, mikä voi estää osallistumista. Oppilaiden tuen tarpeet tulisi huomioida opetusryhmien muodostamisessa.

Kunnissa on kuitenkin tehty erilaisia kokeiluja ja kehitetty ratkaisuja. Esimerkiksi Lohjalla uimahallien käytäntöjä on muutettu yksityisyyttä sallivammiksi.

– On tärkeää, että uimaopetukseen pääsevät mukaan kaikki lapset taustasta riippumatta. Yhdenvertaisuus ja turvallisuus kulkevat tässä käsi kädessä. Positiiviset kokemukset koulun uimaopetuksesta kantaa myös lasten vapaa-ajalle madaltaen kynnystä harjoitella omatoimisesti, Kuntaliiton liikunnan ja nuorison erityisasiantuntija Elsa Mantere sanoo.

Uimataito syntyy yhteistyöllä

Kuntaliitto korostaa, että lasten ja nuorten uimataidon vahvistaminen ei voi jäädä vain koulujen vastuulle.

– Koulujen uimaopetus ja uimakoulut tarjoavat perustaidot, mutta säännöllinen harjoittelu vapaa-ajalla on välttämätöntä. Perheillä on tärkeä rooli lasten rohkaisemisessa ja taidon ylläpitämisessä, mutta myös turvallisuuden varmistamisessa, Sjöström muistuttaa.

– Uimataito on kansalaistaito ja osa turvallisuutta. Se opitaan parhaiten yhdessä – kouluissa, uimakouluissa ja vapaa-ajalla perheiden kanssa, kiteyttää Mantere.

Koulujen uimaopetuksen lisäksi samat järjestämisen haasteet koskettavat myös kuntien järjestämiä uimakouluja. Monessa kunnassa uimakoulut täyttyvät nopeasti, mutta allastilojen riittävyys ja uimaopettajien saatavuus tekee mahdottomaksi lisätä uimakoulujen määrää.

Kunnissa syntyy luovia ratkaisuja

Selvityksessä nousi esiin runsaasti hyviä käytäntöjä kunnista:

• kirjastoista voi lainata uimakortin
• kesäisin järjestetään pop-up- ja rantauimakouluja
• uimahallien käytäntöjä on muokattu perheiden ja eri kulttuuritaustojen tarpeisiin

– Hyviä ja toimivia esimerkkejä on kunnissa paljon. Ne osoittavat, että hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden eli esimerkiksi opetus- ja liikuntatoimen sekä seurojen kesken, voidaan madaltaa lasten ja nuorten kynnystä oppia uimaan ja vahvistaa turvallisuuskulttuuria, nostavat Sjöström ja Mantere.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Mari Sjöström, perusopetuksen erityisasiantuntija, p. 050 575 8622
Elsa Mantere, liikunnan ja nuorison erityisasiantuntija, p. 050 565 0306