Tukea mutta mihin? Energiankäyttöön ja ympäristöön liittyvät yritystuet Etla-vertailussa

Yritystuilla halutaan vauhdittaa vihreää siirtymää ja turvata teollisuuden kilpailukyky. Keskeisiä perusteita ympäristöön liittyville yritystuille ovat mm. markkinaepäonnistumisten korjaaminen, kilpailukyvyn turvaaminen ja hiilivuoden estäminen sekä geopoliittiset riskit ja huoltovarmuus. Myös rakennepolitiikka ja työvoiman siirtymien tukeminen voivat olla perusteita tukemiselle. Silti tutkimus osoittaa, että monet tuista eivät johda uusiin investointeihin tai innovaatioihin, vaan ylläpitävät olemassa olevaa tuotantoa.

Suomessa ympäristöön ja energiankäyttöön liittyviä suoria tukia ja verohelpotuksia myönnetään yrityksille useiden eri instrumenttien kautta. Esimerkiksi vuonna 2022 kyseisiä tukia maksettiin yli 600 miljoonaa euroa. Myöntövaltuuksia olisi ollut enemmänkin, sillä Suomi on viime vuosina ilmoittanut EU-komissiolle vuosittain keskimäärin 1,4 miljardia budjetoituja ympäristöön liittyviä tukia.

Tutkimusta Suomessa myönnettyjen yritystukien vaikuttavuudesta on kuitenkin edelleen vähän. Keskeinen syy on se, että tuet kohdentuvat usein suuriin ja vahvoihin yrityksiin, joille ei löydy luontevia verrokkeja. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tänään julkaisema vertailu Tukea mutta mihin? Suomen vihreät tuet vertailussa (Etla Muistio 163) tarkastelee ympäristöön ja energiankäyttöön liittyviä yritystukia Suomessa ja vertaa niitä muihin EU-maihin.

Suomessa tukien painopiste verohelpotuksissa

Vertailussa Suomi kuuluu EU:n kärkimaiden joukkoon vihreään siirtymään liittyvien yritystukien määrässä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tukien rakenteessa Suomi kuitenkin poikkeaa muista.

Saksassa painopiste on suorissa investointituissa. Suomessa – kuten muissakin Pohjoismaissa – merkittävä osa tukikokonaisuudesta muodostuu verohelpotuksista ja palautuksista, jotka pienentävät tietyillä toimialoilla toimivien yritysten kustannuksia, mutta eivät yhtä selkeästi kohdennu uusiin investointeihin tai teknologioihin.

Nyt julkaistun vertailun perusteella Etla arvioi, että esimerkiksi Business Finlandin energia- ja investointitukia sekä EU Innovation Fund-rahoitusta voidaan perustella markkinaepäonnistumisten korjaamisella. Ne ohjaavat resursseja uusiin teknologioihin, joihin markkinarahoitus ei välttämättä yksin riitä. Teollisuuden sähköistämistuki ja energiaverojen palautukset puolestaan liittyvät kilpailukyvyn turvaamiseen ja hiilivuodon estämiseen, mutta empiirinen näyttö osoittaa kilpailukykyhyötyjen jääneen vähäisiksi.  

Tukien kohdentamista ja vaikuttavuutta tulisi tutkijoiden mukaan jatkossa arvioida systemaattisesti, jotta päätöksenteko voisi perustua vahvaan tietopohjaan.