Hyvinvointialueiden rahapula ei oikeuta lakien rikkomiseen

Oikeuskanslerin mukaan hyvinvointialueiden päättäjillä on velvollisuus varmistaa, että kaikki toiminnot ja palvelut järjestetään lakien edellyttämällä tavalla. Mikäli palveluja ei voida järjestää lainmukaisesti, maan hallituksella on myös velvollisuus toimia tilanteen korjaamiseksi.

Valvontaviranomaisilla on myös velvollisuus puuttua lakien rikkomiseen ja varmistaa, että hyvinvointialueet noudattavat lainsäädäntöä. Oikeuskansleri on painottanut, että valvontaviranomaisten tulee toimia aktiivisesti ja tehokkaasti lakien noudattamisen valvomiseksi.

– Hyvinvointialueiden päättäjien on tärkeää ymmärtää vastuunsa ja toimia oikeuskanslerin ilmoittaman selvän linjauksen mukaisesti, toteaa puheenjohtaja Inberg.

Konkreettisia esimerkkejä lakien rikkomisesta:

1. Henkilöstömitoituksen alittaminen: Ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Jos tätä mitoitusta alitetaan suunnitellusti, rikotaan lakia. Vaikka työnantaja ilmoittaisi aluehallintovirastoon henkilöstön määrän alittamisesta, se ei oikeuta työnantajaa rikkomaan lakia. Aluehallintovirastolla ei ole laillisuusvalvojana myöskään oikeutta antaa lupaa lainsäädännöstä poikkeamiseen.
2. Sosiaalihuoltolain rikkominen: Jos henkilöstön lomautukset johtavat siihen, että asiakas ei saa hänelle kuuluvia palveluja, lakia rikotaan. Sosiaalihuoltolain keskeinen periaate on, että asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Sosiaalihuoltolaki koskee kaikkia sosiaalipalveluja tarvitsevia asiakkaita, lapsista vanhuksiin, ja se turvaa heidän sosiaalista turvallisuuttaan ja toimintakykyään.
3. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti: Valvontalain mukaan työntekijän on ilmoitettava viipymättä epäkohdista tai niiden uhasta. Jos työntekijät eivät tee ilmoituksia tai jos ilmoituksiin ei puututa, lakia rikotaan.

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg muistuttaa, että lakien rikkomisen lisäksi säästöt väärissä paikoissa aiheuttavat jatkossa kalliimpia korvaavia kustannuksia.

– Kun kansalaiset eivät pääse hoitoon ajoissa, se lisää kustannuksia erikoissairaanhoidossa. Ilman hoitoa jääneet tarvitsevat raskaampaa hoitoa myöhemmin. Puheet ennaltaehkäisystä ovat muisto vain, Inberg toteaa.

Inberg korostaa myös työntekijöiden lisäkuormituksen vaikutuksia.

– Työn kuormittavuus kasvaa entisestään ja hoitajien uupuminen lisää sairauslomia. Tulevaisuudessa odottaa vielä suuremmat ongelmat: jos henkilöstöstä ei pidetä huolta, ei meillä tulevaisuudessa ole hoitajia.