“Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää” – japanilaisryhmä kävi Riihimäellä hakemassa oppeja ikäihmisten yksilöllisestä hoidosta

Ryhmä koostui eri puolilta Japania tulevista entisistä virkamiehistä, jotka halusivat kerätä oppeja erityisesti asiakkaiden yksilöllisestä hoidosta ja siitä, miten vanhuksia voisi hoitaa kunnioittavasti. Japanista järjestetään erilaisia hyvinvointiteemoihin tutustuttavia matkoja Suomeen. Ennen Riihimäen yksikössä vierailua ryhmä oli käynyt tutustumassa myös Lasitehtaan kouluun, jossa erityisopetuksen järjestäminen ja riittävät resurssit herättivät ihastusta, ja jatkoivat matkaa vielä Lasimuseoon. Suomen lisäksi he piipahtivat hakemassa oppeja Tanskasta.

Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikössä lähijohtaja Susanna Kajanto ja asumispalveluiden palvelupäällikkö Ville Kirkonpelto kierrättivät vieraita tiloissa ja kertoivat hyvinvointialueen sekä vasta perustetun yksikön taustoja. Riihimäen arviointi- ja kuntoutusyksikkö sijaitsee Riihimäen sairaalan 3. kerroksessa, mutta on vielä loppuvuoden 2025 väistötiloissa sairaalan 5. kerroksessa. Yksikköön rakennetaan väistön aikana esimerkiksi sprinkleröinti. Lyhytaikaiseen arviointi- ja kuntoutusyksikköön tullaan sairaalasta, ja sen tarkoituksena on aktivoida ja parantaa asiakkaan toimintakykyä ja voimavaroja, jotta hänet voidaan ohjata yksiköstä oikeaan paikkaan, esimerkiksi kotihoitoon tai muuhun palveluun. Keskitetyllä palvelulla saadaan samalla säästöjä ja esimerkiksi sairaanhoitajia voidaan vapauttaa muihin tehtäviin hyvinvointialueella.  

Arviointikriteetit ja asiakkaan kuuntelu herätti kysymyksiä 

Japanilaisia vieraita kiinnosti kuulla erityisesti siitä, miten asiakkaita ja heidän hoidontarvettaan arvioidaan yksilöllisesti ja millaisia kriteerejä arviointiin käytetään. Japanissa ikäihmisten hoidossa on vasta viime aikoina herätty ajatukseen, että potilaat tulisi nähdä yksilöllisemmin - kuten Suomessa. Perinteisesti hoito on ollut hyvin lääkäri- ja hoitajakeskeistä, jossa kaikille potilaille on tarjottu samoja toimenpiteitä ja aktiviteettejä.  

– Meille tullaan sairaalasta ja iso osa pääsee kotiutumaan yksiköstä kotiinsa. Hoitoaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Asiakkaan toimintakykyä arvioidaan päivä ja viikko kerrallaan ja arvioinneissa käytetään erilaisia arvioinnin mittareita. Suunnitelmat tehdään sen mukaan, ja katsotaan kotihoidon tarpeita myös kotiutumisen jälkeen. Arviointijakso kestää noin pari kuukautta, Susanna kertoi ryhmälle.  

Jatkokysymyksinä rouva Sugimoto halusi tietää, miten ihmisten toiveita kuunnellaan ja entä jos on arvioitu, että asiakas pärjää kotona, mutta ei pärjääkään? 

– Käymme jatkuvasti palavereja ja keskustelemme asiakkaan kanssa hänen voinnistaan ja pärjäämisestään. Jos voinnissa tapahtuu muutoksia, voimme ottaa hänet takaisin. Kotihoito huolehtii asiakkaasta kotiutumisen jälkeen, Susanna jatkoi.  

“Hienoa, miten yksilölliset tarpeet otetaan huomioon” 

Vierailun aikana suurinta ihastusta herätti kotihoidon laajasti käytössä oleva turvaranneke, joka mahdollistaa nopean pääsyn sairaalaan, jos asiakas ei itse pysty itselleen soittamaan apua. Fysioterapeutti Mari Metsälä näytti, miten yllättävän aivoverenvuodon saanut henkilöä kuntoutetaan. Asiakas oli päässyt nopeasti hoitoon turvarannekkeen hälytyksen ansiosta ja kuukauden jälkeen ottaa jo askeleita avustetusti. Hän sai kuntoutumisestaan vierailta aplodit.  

– Turvaranneke kuulostaa tosi hyvältä idealta ja turvalliselta, kun se on koko ajan mukana, ja siten pääsee nopeasti sairaalaan, rouva Sugimoto pohti. 

Myös yksikön kuntosali herätti ihastusta ja vertailua Japanin vastaaviin paikkoihin. Ryhmä kertoi, että Japanissa on todella paljon pelkästään ikäihmisille tarkoitettuja kuntosaleja, mutta erona Suomeen on se, että niissä täytyy harjoitella itsenäisesti, kun arviointi- ja kuntoutusyksikössä niihin saa ammattilaisen tukea.  

– Laitteet näyttävät kuitenkin hyvin samanlaisilta, totesi herra Taguchi.

Kahvitauolla maisteltiin suomalaisia herkkuja, kuten Jaffa-keksejä ja Fazerin suklaata, ja pohdittiin yhteiskunnallisiakin aiheita. Oma Hämeen työntekijät saivat vastata kysymyksiin esimerkiksi siitä, miten hoitajapula on Suomessa ratkaistu, ketkä saavat Suomessa hoitoa, suositaanko tiettyjä maantieteellisiä alueita ja miten nopea hoitoonpääsy on varmistettu.

Ihmettelyä herätti se, ettei terveyspalvelut olekaan Suomessa täysin ilmaisia ja keskustelua käytiin siitä, mitä kaikkea esimerkiksi kotihoidon tai yhteisöllisen asumisen maksuihin kuuluu. Yksilöllinen tilanne maksuissa tai arviointi- ja kuntoutusyksikön kriteereissä kuten ikärajassa ihastutti vieraita. Parin tunnin vierailun päätteeksi vieraat lähtivät matkaan vihkot täynnä muistiinpanoja sekä uusia ajatuksia ikäihmisten hoidosta. 

– Oli tosi hienoa kuulla, miten potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet otetaan huomioon myös yksiköstä kotiutumisen jälkeen. Pidetään huolta, että kaikki saavat elää hyvää elämää. On myös hienoa, että valtio tukee vanhuksia ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia sekä rahallista tukea. Myös erilaisia hoitajia eri tarpeisiin on paljon, rouva Satou kiteytti tilaisuuden päätteeksi.