Naisen asema oli vielä 1970-luvulla heikko, näyttää Mia Franckin romaani Viimeinen pari uunista ulos

1970-luvun Suomessa keskustellaan kiivaasti naisten vapautumisesta, työnteosta ja päivähoidosta. Todellisuudessa perinteinen ydinperhe ja konservatiiviset arvot pitävät pintansa, eikä naista ja miestä arvioida samalla mittapuulla.

Tämän saa huomata Mia Franckin romaanin Viimeinen pari uunista ulos päähenkilö Liz, joka hakee avioeroa miehestään Henrikistä – monestakin hyvästä syystä.

Liz on löytänyt uuden miehen, ja hänet leimataan perheen hajottajaksi. Avioerokiistan ytimeksi nousee kysymys lasten huoltajuudesta. Romaani rakentuu oikeustaistelun ympärille ja kuvaa avioeron ja huoltajuusriidan eri puolia miehen ja vaimon, isovanhempien sekä tuttavien näkökulmista. Kaikki väittävät ajattelevansa lasten parasta – mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Romaani pohjautuu löyhästi Franckin omien vanhempien tarinaan.

”Tämä on ollut tähän saakka vaikein kirjani kirjoittaa – ehkä siksi, että aihe on niin lähellä omaa taustaani”, Franck kertoo. 

Kirjoitusprosessi kuljetti hänet syvälle 1970-luvun muistoihin.

”Tein paljon taustatyötä: luin sanomalehtiä ja kirjoja, katselin kuvia 1970-luvun kodeista ja muistin oman lapsuudenkotini värit, ruskean, vihreän ja oranssin. Halusin tavoittaa ajan tunnelman ja sen ristiriidat."

1970-luku tuntuu Franckista kaukaiselta – onneksi.

"Mutta vaikka asiat ovat tänä päivänä paremmin, ero on aina raskas prosessi ja eroihin liittyvä kipu on ajatonta.”

Kirja on ilmestynyt ruotsiksi nimellä Sista paret ut ja sen on suomentanut Laura Beck.

Kirjailijasta

Mia Franck on luovan kirjoittamisen työelämäprofessori Åbo Akademissa. Hänen sotalapsiromaaninsa Pommipuutarha (2018) oli EU:n kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Keikarit (2021) on historiallinen romaani naisista, jotka etsivät vapautta pukeutumalla miehiksi. Kaikilla Franckin romaaneilla on dokumentaarista pohjaa.

Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet: silja.massa@teos.fi, +358 40 708 1323