Uusi tutkimus paljastaa merkittäviä eroja maailmanlaajuisissa suojelustrategioissa

Onnistunut luonnonsuojelu edellyttää oikeiden työkalujen valintaa kuhunkin tavoitteeseen ja kontekstiin. Kunming–Montrealin biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on hidastaa luontokatoa suojelemalla 30 % maapallon maa- ja merialueista. Tavoite on haastava: miten valita alueet niin, että ne hyödyttävät luonnon monimuotoisuutta mahdollisimman paljon, mutta samalla minimoivat suojelutoimien kustannukset ja huomioivat maankäytön kilpailevat tarpeet.

Helsingin yliopiston tutkijoiden johtama uusi tutkimus osoittaa, että tapa, jolla suojelualueet valitaan – joko tiukkojen tavoitteiden tai joustavampien priorisointien avulla – voi johtaa hyvin erilaisiin suojelutuloksiin.

Suojeluun parhaiten soveltuvien alueiden valinta on monimutkainen tehtävä. Alueiden tulee suojella mahdollisimman kattavasti biodiversiteettiä ja samalla huomioida muita yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten kustannusten minimointi ja kestävän ruoantuotannon tukeminen. Suojelusuunnittelijat käyttävätkin alueiden valintaan systemaattisia suunnittelutyökaluja eli matemaattisia ja laskennallisia menetelmiä, jotka on suunniteltu tunnistamaan tärkeimmät alueet suojelulle. Eri työkalut voivat kuitenkin tuottaa huomattavan erilaisia tuloksia, vaikka käytettäisiin samaa biodiversiteettiä kuvaavaa aineistoa ja suojeltavaa pinta-alaa.

Tutkimuksessa verrattiin kahta yleisesti käytettyä lähestymistapaa:

• Tavoitepohjainen menetelmä, joka asettaa selkeät suojelutavoitteet jokaiselle lajille, esimerkiksi varmistaa, että vähintään 30 % lajin elinympäristöstä suojellaan mahdollisimman pienin kustannuksin;
• Joustava menetelmä, joka pyrkii suojelemaan mahdollisimman suuren osan kaikkien lajien elinympäristöistä, samalla kustannuksia minimoiden.
  
  

Tutkijat testasivat näitä lähestymistapoja viidessä tapaustutkimuksessa, jotka kattoivat puulajeja, nisäkkäitä, koralleja, perhosia ja lintuja. Esimerkiksi eurooppalaisien puulajien elinympäristöjä saatiin samalla pinta-alalla enemmän suojelun piiriin, kun käytettiin joustavaa lähestymistapaa, ja ero oli vielä selvempi maailman nisäkkäiden kohdalla. 

Korkeamman keskimääräisen suojelutason saavuttamisella oli kuitenkin kääntöpuolensa: joidenkin lajien suojelutaso jäi huomattavan alhaiseksi, eikä suojelun vähimmäistasoja voitu taata kaikille lajeille. Kiinteisiin tavoitteisiin perustuva lähestymistapa varmisti, että kaikki lajit saavuttivat suojelutavoitteensa, mutta lajien keskimääräinen suojelutaso jäi alhaisemmaksi. Nämä havainnot korostavat lähestymistapojen vaihtoehtoisia lopputulemia: varmistetaanko, että jokainen laji saavuttaa vähimmäistavoitteensa, vai pyritäänkö maksimoimaan lajien elinympäristöjen suojelua keskimäärin, joskin yksittäisiä lajeja uhraamalla?

– Tuloksemme osoittavat, että valinta näiden eri lähestymistapojen välillä ei ole pelkkä tekninen yksityiskohta, vaan se on strateginen päätös, jolla on todellisia vaikutuksia biodiversiteetin suojeluun, sanoo tutkimuksen johtava kirjoittaja Thiago Cavalcante, Helsingin yliopiston tutkijatohtori. 

– Meidän on oltava avoimia näistä vaihtoehtoisista lopputuloksista, jotta suojelupäätökset perustuvat parempaan tietoon, hän jatkaa.

Vertailemalla eri suojelutapojen välisiä eroja useissa erilaisissa tilanteissa, tämä tutkimus tarjoaa käytännön neuvoja suunnittelijoille ja päättäjille siitä, miten suojelutoimia voidaan tehdä tehokkaammiksi ja läpinäkyvämmiksi. Kirjoittajat korostavat, että suojelusuunnitelmia tehdessä on tärkeää esittää selkeitä tuloksia siitä, kuinka hyvin suunnitelma suojelee kaikkia lajeja – ei vain sitä, kuinka moni laji saavutti tavoitteensa – jotta suojelupäätökset johtavat parempiin lopputuloksiin.

Tutkimus julkaistiin Biological Conservation -lehdessä, ja se on toteutettu käyttämällä avoimia aineistoja. Myös tutkimuksessa tuotettu koodi on tehty avoimeksi läpinäkyvyyden edistämiseksi ja tulevan tutkimuksen tukemiseksi.

Alkuperäinen julkaisu 

Cavalcante, T., Kujala, H., Virtanen, E. A., O'Connor, L., Lehtinen, P., & Moilanen, A. (2025). Evaluating trade-offs between species targets and average coverage in spatial conservation planning. Biological Conservation, 310, 111368. 

Strategiat pähkinänkuoressa

Joustava lähestymistapa

• Tavoitteena suojella mahdollisimman paljon lajien elinympäristöjä suojeluun käytettävällä pinta-alalla.
• Voi johtaa korkeampaan keskimääräiseen suojeluun lajien välillä
• Kääntöpuoli: Jotkut lajit voivat jäädä vähälle suojelulle, koska ei takaa vähimmäistason suojelua jokaiselle lajille.

Tavoitepohjainen lähestymistapa

• Jokaiselle lajille asetetaan selkeä suojelutavoite, esim. 30 % elinympäristöstä.
• Tämä varmistaa, että kaikki lajit saavat vähintään asetetun tavoitteen verran suojaa.
• Kääntöpuoli: Kokonaisuutena lajien suojelu voi jäädä keskiarvoltaan matalammaksi, kuin mitä samalla pinta-alalla olisi mahdollista saavuttaa.

Joustava tapa tarjoaa enemmän suojaa keskimäärin, mutta epätasaisesti.

Tavoitepohjainen tapa tarjoaa tasaisemmin suojaa kaikille, mutta ei ole yhtä tehokas kokonaisuutena.