Kielenkehityksen viive 2,5 vuoden iässä jatkuu todennäköisesti heikkoina kielellisinä taitoina 5–vuotiaana

Turun yliopiston FinnBrain-tutkimushankkeen tuore julkaisu tarkastelee lasten kielenkehitystä yhden vuoden iästä viiden vuoden ikään. Tulokset yhdistävät kielenkehityksen viiveen 2,5-vuotiaana kielellisten vaikeuksien suurentuneeseen riskiin 5–vuotiaana.

Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa kielenkehityksen erilaisista poluista, joita lapset seuraavat ensisanojen ilmaantumisesta viisivuotiaiksi. Kyseisessä iässä yksilöllisten erojen on ajateltu tasaantuvan.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija Essi Salorannan mukaan tutkijoita kiinnosti nähdä, millaisia kielenkehityksen polkuja oli mahdollista havaita kokonaisväestöä edustavasta otoksesta.

– Käytimme kielenkehityksen mallintamiseen latenttiprofiilianalyysia, joka jakaa tutkittavat tilastollisesti ryhmiin siten, että ryhmien sisällä lasten suoriutuminen on mahdollisimman samanlaista keskenään, mutta ryhmien väliset erot ovat mahdollisimman suuria, hän kertoo.

Kielenkehityksen viiveellä tarkoitetaan tilannetta, jossa 2–3-vuotiaalla lapsella on käytössään vähän tai ei ollenkaan sanoja ja sanayhdistelmiä. Kielenkehityksen haasteet taaperoiässä ovat kohtalaisen yleisiä: arviolta noin 10 prosentilla lapsista sanavarasto ja varhaiset lauserakenteet kehittyvät odotettua hitaammin.

Aiemmissa tutkimuksissa on kerätty tietoa kielellisten vaikeuksien ohimenevyydestä valitsemalla tutkimukseen mukaan lapset, joilla on kielellistä vaikeutta tutkimuksen alussa. Tällä tavalla kielellisten vaikeuksien piirteistä on saatu tietoa, mutta itsestään ilman kuntoutusta ohi menevien vaikeuksien osuus on näyttäytynyt suurempana kuin mitä ne syntymäkohortissa ovat.

Professori Elina Mainela-Arnold Turun yliopistosta kertoo, että he selvittävät FinnBrain-tutkimuksessa parhaillaan alakouluiän saavuttaneiden lasten kehityspolkuja.

– Tarkastelemme myös tarkemmin mitkä tekijät ennakoivat erityisesti nyt havaittuun riskiprofiilin kuulumista. Tämä mahdollistaa sen, että voimme tulevaisuudessa käyttää näiden riskitekijöiden kasaantumisen arviointia kielenkehityksen tukitoimien tarpeen määrittelemisessä, hän sanoo.

Viime aikoina terveydenhuollosta on leikattu raskaalla kädellä, ja osa leikkauksista on osunut lasten ja nuorten hyvinvointipalveluihin. Tutkijat haluavatkin lähettää viestin päättäjille: tutkimustulosten mukaan 2,5-vuotiaana havaittavissa oleva kielellinen viive ei todennäköisesti mene itsellään ohi. Aiemmin tehdyistä tutkimuksista on myös vahvaa näyttöä varhaisen kielenkehityksen tukemisen vaikuttavuudesta.

– Lisäksi tiedämme, että pitkään jatkuessaan kielelliset vaikeudet näkyvät oppimisvaikeuksina, jotka puolestaan liittyvät koulumenestykseen, mielenterveyteen, koettuun elämänlaatuun ja jopa rikolliseen toimintaan. Varhaiseen kielelliseen kuntoutukseen panostaminen siis kannattaa.

Tutkimus on osa Linnea Karlsonin luotsaamaa FinnBrain-tutkimusta ja Paavo Leppäsen, Riikka Korjan, ja Mikko Aron johtamaa Suomen Akatemian InterLearn-huippututkimusyksikköä. Vertaisarvioitu tutkimus julkaistiin heinäkuussa arvostetussa Journal of Speech, Language and Hearing Research -lehdessä.