Vasemmistoliitto: Teollisuuspolitiikka on asetettava maapallon rajoihin

– Suomen teollisuuspolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on talouden rakenteiden muuttaminen ekologisesti kestäviksi. Orpon hallitus on kuitenkin valinnut ratkaisukseen toimimattomuuden, Kivelä sanoo.

Vasemmistoliitto tukisi ekologisesti kestävää teollisuustuotantoa merkittävillä investoinneilla teknologiaan, tuotantoon ja tutkimukseen. Kestämättömän, ympäristölle ja ilmastolle haitallisen tuotannon tukeminen on lopetettava. Kivelän mukaan Orpon hallitus tekee päinvastoin: Se on leikannut koulutuksesta, vaikeuttanut osaamisen päivittämistä ja leikkaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta.

– Onko hallituksen tarkoitus syödä kaikki talouden uudistumisen eväät? Hallitus romuttaa pala palalta niitä rakenteita, jotka ovat mahdollistaneet suomalaisten korkean osaamisen ja kouluttautumisen taustasta riippumatta, Kivelä sanoo.

Vasemmistolainen teollisuuspolitiikka perustuu keskeisesti reilun siirtymän toteuttamiseen. Teollisuustuotantoa on ohjattava kohti kiertotaloutta, koska luonnonvaroja ei riitä loputtomasti. Samalla työntekijöille täytyy taata riittävä toimeentulo, ja työnsä menettäneille koulutusta ja mahdollisuudet löytää uusi työpaikka.

– Teollisuuspolitiikka on asetettava planetaarisiin rajoihin. Kertakäyttö- ja krääsätalous on yksinkertaisesti lopetettava. Reilun siirtymän edistämiseen tarvitaan riittävät resurssit ja lainsäädäntö, jotka jäävät nyt uupumaan, Kivelä sanoo.

Kivelän mukaan Suomella olisi valtavasti potentiaalia asemoitua esimerkiksi kasvipohjaisen ruokateknologian kärkimaaksi.

– Kasvipohjaisen ruoantuotannon tukeminen on paitsi eläinoikeus- ja terveysteko, myös tärkeä keino hillitä päästöjä ja luontokatoa. Oikein toteutettuna ruokajärjestelmän siirtymä tarjoaa maanviljelijöille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia, Kivelä sanoo.

Mai Kivelän ryhmäpuhe 8.10.2025

Arvoisa puhemies,

Selittelyä riittää. Suomen vienti ja tuottavuus ovat kehittyneet heikosti, ja investoinnit ovat jääneet jälkeen verrokkimaista. Ja syynä kaikki muut paitsi hallituksen omat toimet. Teollisuuspoliittinen strategia, jossa odotetaan että “kyllä yksityiset yritykset hoitavat homman kotiin” ei ole strategia ollenkaan.

Aika toimia on nyt. Talouden rakenteiden muuttaminen ekologisesti kestäviksi on yksi teollisuuspolitiikan tärkeimmistä tehtävistä. Hallitus on kuitenkin valinnut toimimattomuuden ekokriisin keskellä.

Vasemmistolainen teollisuuspolitiikka perustuu ennen kaikkea reilun siirtymän toteuttamiseen tässä ja nyt. Meidän on tuettava kestävää teollisuustuotantoa merkittävillä investoinneilla uuteen teknologiaan, tuotantoon ja tutkimukseen. Meidän on myös lopetettava kestämättömän, ympäristölle ja ilmastolle haitallisen teollisuustuotannon tukeminen. Tuet, kuten puupohjaisten polttoaineiden ja polttoturpeen verottomuus sekä tuet kestämättömään metsänkasvatukseen, on lopetettava. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka on myös sosiaalisesti oikeudenmukaista. Työntekijöille täytyy taata riittävä toimeentulo ja työnsä menettäneille koulutusta ja mahdollisuudet löytää uusi työpaikka.

Selonteossa puhutaan osaavan työvoiman tarpeellisuudesta sekä tutkimuksen ja osaamisen edistämisestä, mutta käytännön politiikka on jotain aivan muuta. Orpon hallitus on leikannut koulutuksesta, vaikeuttanut työntekijöiden osaamisen päivittämistä ja leikkaa nyt vielä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnastakin! Onko hallituksen tarkoitus syödä kaikki talouden uudistumisen kannalta keskeiset eväät? Hallitus on myös romuttanut pala palalta niitä rakenteita, jotka ovat mahdollistaneet korkean osaamisen ja koulutuksen hankkimisen taustasta riippumatta.

Talouden ja teollisuuden uudistumista on tuettava edistämällä erityisesti kiertotaloutta. Kiertotalous tarkoittaa kokonaista talousmallia, ei vain pistemäisiä ratkaisuja kuten jätteiden lajittelua. Kiertotalous tarkoittaa myös perustavia muutoksia tuotannon alkupäässä, ei vain reaktiivisia ratkaisuja nykyisten tuotanto- ja kulutusmallien aikaansaamiin ongelmiin. Meidän on ohjattava teollisuustuotantoa kohti kiertotaloutta, koska luonnonvaroja ei riitä loputtomasti. Näin systeemisen muutoksen edistämiseen tarvitaan riittävät resurssit ja lainsäädäntö, jotka jäävät nyt uupumaan. Kertakäyttö- ja krääsätalous on yksinkertaisesti lopetettava.

Suomella on myös valtavasti potentiaalia asemoitua kansainvälisesti kasvipohjaisen ruokateknologian kärkimaaksi, samoin potentiaali kasviproteiinien vientiin on suuri. Kasvipohjaisen ruoan lisääminen on paitsi eläinoikeus- ja terveysteko ja uutta teollisuutta, myös tärkeä keino hillitä päästöjä ja luontokatoa. Nykyinen tehoeläintuotantoon perustuva ruokajärjestelmä myötävaikuttaa vahvasti ilmaston kuumenemiseen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen, ja siten tuhoaa viljelijöiden omat toimintaedellytykset. Maanviljelijöillä on tärkeä rooli siirtymässä ja tätä murrosta valtion tulee vauhdittaa. Oikein toteutettuna ruokajärjestelmän siirtymä tarjoaa maanviljelijöille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia.

Myös metsäteollisuuden uudistumisen tarve on ilmeinen. Se kuluttaa valtavasti raaka-aineita ja hakkuut ovat kestämättömällä tasolla, mistä aiheutuu monia ilmasto- ja ympäristöongelmia. Samaan aikaan tuotannon taloudellinen lisäarvo on alhainen. Tämä yhtälö on täysin järjenvastainen. Metsäteollisuuden tuotteiden painopiste on lyhytkestoisissa tuotteissa, pääasiassa sellussa. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka ohjaisi metsäteollisuutta muuttumaan hiilivirtojen monikäyttäjäksi. Hakkuutasoa on pakko maltillistaa ja metsänkasvatusmenetelmiä kestävöittää. Loppupeleissä kyse on tästä: pienemmästä raaka-ainemäärästä on saatava enemmän irti. Miksi metsäteollisuuden kestävyyssiirtymälle ei ole esitetty tarvittavia toimenpiteitä?

Lopulta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin asettaa kaikki teollisuuspolitiikka planetaarisiin rajoihin.