Bembölen myllynrauniot ja joenuoma kunnostettiin onnistuneesti

Espoon Bembölessä Glomsinjoen koskessa toimi 1700-luvulla kaksi vesimyllyä, sekä ylä- että alamylly. Toiminta päättyi vuonna 1929, jolloin myllyn puiset osat paloivat tulipalossa. Alkuperäisessä koskiympäristössä puu- ja kivirakenteisista myllyistä säilyivät harmaakiviset myllyrakennuksen rauniot, pato- ja myllyrakenteita, alavirrassa olevia jokiuoman tukirakenteita sekä ylämyllyn takana oleva myllylampi. Nyt valmistuneessa urakassa kunnostettiin joessa sijaitseva alamylly ja purettiin vanha latusilta. Virtavesikunnostusta tehtiin noin 60 metrin matkalta.

Valtakunnallisesti suojellut myllynrauniot arvokkaalla luontoalueella

Bembölen, Karvasbackan, Glomsin ja Lövkullan viljaa jauhettiin Glomsinjoen koskipaikalla jo arviolta 1500-luvun lopulla. Vuoden 1750 pitäjänkartassa näkyy kaksi vesimyllyä, joita käytettiin kevät- ja syystulvien aikaan. Vanhat myllyt olivat tuolloin jo rapistuneet. Niiden tilalle rakennettiin uusi jalkamylly, joka myöhemmin korvattiin ratasmyllyllä. Myllyrakennuksen lisäksi vesimyllyyn kuului pato sekä padon taakse muodostuva myllylampi.

Bembölen myllynrauniot on suojeltu muinaismuistolailla (295/1963) ja ne on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi VARK-kohteeksi, jollaisia on 12 kappaletta Espoossa. Laki kieltää kiinteän muinaisjäännöksen kaivamisen, peittämisen, muuttamisen, vahingoittamisen, poistamisen ja muun siihen kajoamisen.

Lisäksi myllyraunioiden alue on suojeltu luonnonsuojelulailla (1096/1996) erityisesti suojeltavan lajin tärkeänä esiintymispaikkana siellä elävän purohyrrän (Bembidion monticola) takia. Glomsinjoen purolaakso on ainoa purohyrrän tunnettu elinalue Suomessa. Kunnostuksessa huomioitiin luonto- ja suojeluarvot. Kunnostus toteutettiin ELY-Keskuksen ja SYKE:n kovakuoriastyöryhmän asiantuntijoiden ohjeistuksen mukaisesti.

Onnistunut kunnostustoteutus

Myllyraunioiden kunnostuksen tavoitteena oli estää niiden tuhoutuminen mm. lisäämällä kiilakiviä pudonneiden tilalle tukemaan muurirakenteita, sekä muuraamalla vanhaa tekniikkaa noudattaen sortuneet ja sortumavaarassa olevat muurin osat. Muurin päälle tehtiin laastilla ja metalliverkolla suojaava kerros, joka peitettiin kasvualustalla ja niittymatolla. Kerroksen tarkoituksena on estää veden pääsy muurin rakenteisiin ja estää siten muurin rapautuminen jatkossa. Pahiten sortuneet kohdat muurattiin siten, etteivät sortumat pääse pahenemaan. Kunnostuksen tarkoituksena ei ollut raunioiden ennallistaminen, vaan säilyttäminen.

Kunnostustöiden yhteydessä tehtiin virtavesikunnostusta jokiuomaan ELY-keskuksen virtavesiasiantuntijoiden johdolla. Kunnostuksessa lisättiin virtaan kiviä, jotka padottavat ja ohjaavat virtaa siten, että siihen muodostuu rauhallisemman virran kohtia, joissa mm. taimenet voivat levähtää ja kerätä voimia noustessaan virran yläosia kohti aina Bodominjärvelle asti. Kivet luovat myös suojapaikkoja taimenen poikasille.

Kunnostusurakan suunnittelusta ja rahoituksesta vastasi kaupunkitekniikan keskus. Espoon kaupunginmuseo vastasi suunnittelun antikvaarisesta ohjauksesta. Työn toteutti IKJ Rakennus Oy. Urakka toteutui suunnitelmien mukaisesti sekä aikataulun että budjetin osalta. Kunnostustyön hieno lopputulos antaa kunniaa merkittävälle historialliselle kohteelle. 

Lisää tietoa:

Mikael Ahlfors
suunnittelufortonomi
Espoon kaupunki, kaupunkitekniikan keskus
mikael.ahlfors@espoo.fi

Tryggve Gestrin
intendentti
KAMU Espoon kaupunginmuseo
0505666105
tryggve.gestrin@espoo.fi

Espoossa on 12 valtakunnallisesti merkittävää arkeologista aluetta | Espoon kaupunki

Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikan muuttaminen

Naapurin suusta: Bemböle kvarnar | Esbo stad (vain ruotsiksi)