Eduskunnan nuorten mielenterveyden tukiryhmä Maailman mielenterveyspäivänä: Ei anneta kenenkään jäädä yksin

Sosiaalisilla suhteilla on keskeinen merkitys ihmisten mielenterveydelle, sillä ne tarjoavat yhteenkuuluvuutta, tukea ja merkitystä elämään. Sosiaalinen vuorovaikutus ja osallisuuden kokemus ovat perustavanlaatuisia tarpeita, joiden puute voi heikentää hyvinvointia. Yksinäisyydellä on tutkitusti huomattavia vaikutuksia niin psyykkiseen kuin fyysiseen terveyteen. Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Yksinäisyys voi johtaa myös laajempiin sosiaalisiin ongelmiin, jotka voivat toisaalta olla myös yksinäisyyden juurisyinä.

– Nuorten yksinäisyys on merkittävä riskitekijä syrjäytymiselle. Kun samaan aikaan yhteiskunnallinen vastakkainasettelu lisääntyy ja arvolinjat eriytyvät, erityisesti ne nuoret, jotka jo valmiiksi tuntevat kuuluvansa huonosti mihinkään, ovat entistä alttiimpia muun muassa ääriajattelulle ja negatiivisen vastakkainasettelun vaikutukselle. Siksi nuorten yksinäisyyden ehkäisy on myös ennaltaehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa, tukiryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Pinja Perholehto huomauttaa.

Yksinäisyysbarometrin (SPR 2025) mukaan 19 prosenttia suomalaisista kokee itsensä usein yksinäiseksi. Ikä ja tulotaso vaikuttavat yksinäisyyteen selvästi: mitä nuorempi vastaaja ja mitä pienemmät tulot, sitä useammin yksinäisyyttä koetaan. Kouluterveyskyselyn (THL 2025) mukaan 8.–9.luokkalaisista 13 % ja toisen asteen opiskelijoista 12 % tuntee itsensä yksinäiseksi, ja v.2023 14 % yläkouluikäisistä sekä 8–10 % toisen asteen oppilaista raportoi kokevansa, ettei ole tärkeä osa koulu- tai luokkayhteisöä. Yksinäisyys korostuu entisestään opiskelijoiden joukossa: korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (THL 2024) mukaan joka viides (20 %) opiskelija kokee yksinäisyyttä joko usein tai jatkuvasti ja kolmasosa (34 %) ei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään.

Vaikka yksinäisyys ja mielenterveyden oireilu ovat raskaita kokemuksia erityisesti yksilötasolla, ovat ne mitä suuremmissa määrin yhteiskunnallisia ongelmia. Nuorten yksinäisyys on merkittävä riskitekijä syrjäytymiselle. Tilannetta kärjistää nuorten arvoissa havaittu polarisaatiokehitys. Kun yhteiskunnallinen vastakkainasettelu lisääntyy ja arvolinjat eriytyvät, ulkopuolisuuden kokemus syvenee: yksinäiset nuoret, jotka jo valmiiksi tuntevat kuuluvansa huonosti mihinkään, ovat entistä alttiimpia muun muassa ääriajattelulle ja negatiivisen vastakkainasettelun vaikutukselle. Siksi nuorten yksinäisyyden ehkäisy on myös ennaltaehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.

— Nuoret viettävät suuren osan arjestaan kouluissa, joten ei ole yhdentekevää, millaisina yhteisöinä ne koetaan. Peruskouluille, toisen asteen oppilaitoksille ja korkeakouluille yhteisölliseen työhön tulee varata riittävät resurssit. Ympäristö ja toimintatavat voivat tukea yhdessä tekemistä ja vuorovaikutustaitojen vahvistumista, sekä lisätä oppilaiden ja opiskelijoiden omia edellytyksiä toimia aktiivisina yhteisöllisten oppilaitoskulttuurien muovaajina. Nuorten lähisuhteiden ja mielekkään vapaa-ajan tekemisen merkitystä ei pidä myöskään unohtaa, tukiryhmän varapuheenjohtaja kansanedustaja Mikko Olllikainen korostaa.

Sekä tuoreimman kouluterveyskyselyn että korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokemukset ovat koronavuosista hiukan vähentyneet, joten myönteistäkin kehitystä on nähtävissä. Positiivista muutosta on keskeistä edelleen vahvistaa.

Paras lääke yksinäisyyteen on toinen ihminen. Kohtaamiset vaativat kuitenkin tilaa, aikaa ja resursseja. Niihin voidaan panostaa myös yhteiskunnallisella tasolla. Yksinäisyyden ehkäisy on mielenterveysteko – ei anneta kenenkään jäädä yksin!