Turun yliopistossa tehty tutkimus paljastaa yhteyden vakavan raskauspahoinvoinnin ja masennuksen välillä

Vaikeaan raskauspahoinvointiin eli hyperemeesiin (hyperemesis gravidarum) liittyy voimakasta pahoinvointia ja oksentelua, jotka estävät syömisen ja juomisen normaalisti ja vaikeuttavat merkittävästi arjesta selviytymistä. Sitä esiintyy 0,3–3,6 prosentissa kaikista raskauksista, ja se on yleisin sairaalahoitoon johtava syy raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Fyysisten vaikutusten lisäksi vaikea raskauspahoinvointi aiheuttaa huomattavaa psykososiaalista taakkaa. Sen yhteydestä psykiatrisiin sairauksiin on kuitenkin ollut toistaiseksi vain rajallisesti tietoa.

Turun yliopistossa toteutettu laaja rekisteritutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa yhteyden vaikean raskauspahoinvoinnin ja masennuksen välillä. Yhteys on kahdensuuntainen: vaikea raskauspahoinvointi on yhteydessä masennukseen sekä ennen että jälkeen raskausajan.

Tutkimuksessa analysoitiin yli 437 000 suomalaisen naisen rekisteritietoja vuosilta 2004–2017. Tulokset osoittavat, että vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsivistä naisista 8,8 prosentilla oli masennusta jo ennen raskautta, kun vertailuryhmässä osuus oli 1,0 prosenttia. Tämä tarkoittaa yli viisinkertaista todennäköisyyttä masennukseen ennen raskautta.

Lisäksi heillä ilmeni myös noin 3,5 kertaa enemmän uutta, aiemmin diagnosoimatonta masennusta synnytyksen jälkeen: 4,9 prosentilla todettiin uusi masennus synnytyksen jälkeen, kun muilla vastaava osuus oli 1,0 prosenttia.

Synnytyksen jälkeen masennus diagnosoitiin myös aiemmin vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsineillä verrattuna muihin. Masennus diagnosoitiin vaikeaa raskauspahoinvointia sairastaneilla keskimäärin 3,3 vuotta synnytyksen jälkeen, kun taas verrokeilla se diagnosoitiin keskimäärin 4,5 vuotta sen jälkeen.

Tutkimus viittaa siihen, että vaikean raskauspahoinvoinnin ja masennuksen taustalla voi olla yhteisiä biologisia tekijöitä. Löydökset korostavat mielenterveyden arvioinnin ja seurannan merkitystä raskauden aikana sekä moniammatillisen hoitomallin tarvetta.

– Tutkimuksemme tuo esiin, että vaikea raskauspahoinvointi ei ole vain fyysisesti kuormittava tila, vaan myös merkittävä mielenterveyden riskitekijä. Tulokset tukevat tarvetta entistä tiiviimpään yhteistyöhön eri erikoisalojen, kuten psykiatrian, naistentautien ja yleislääketieteen välillä. Tavoitteena on tutkimuksen myötä myös lisätä tietoisuutta ja parantaa tuen saatavuutta näille potilaille, sanoo väitöskirjatutkija Eeva Terävä-Utti Turun yliopistosta.

Tutkimus oli osa laajempaa LopuJo-tutkimusta, jota johtaa professori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Polo. Tutkimusartikkeli on julkaistu arvostetussa The Lancet Psychiatry -lehdessä marraskuussa 2025.