Lukemisen normeja voi rikkoa

Kirjojen lukeminen on edelleen suosittua vapaa-ajan toimintaa Suomessa, ja siitä puhutaan juuri nyt paljon julkisuudessa. Lukeminen on ylipäätään mielipiteitä ja tunteita nostattava sekä myös moraalisesti latautunut aihe. Keskustelua käydään eriarvoisuuden ja digitalisaation näkökulmasta sekä kirjojen lukemisen yleisestä asemasta yhteiskunnassa mutta myös erilaisista lukuharrastuksen toteuttamisen tavoista lukemiskulttuurin sisällä.

Roosa Suomalaisen väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, miten lukemiskulttuurin jäsenet itse tarkastelevat omaa toimintaansa. Tutkimuksen kohteena ovat lukemista koskevat kielenkäytön tavat. Kyselyaineistoon on vastannut 955 suomalaista yli 15-vuotiasta lukijaa. Aineisto on kerätty vuonna 2021 osana Helsingin yliopiston Muuttuva lukijuus -hanketta. Väitöskirjassa lukeminen kattoi kauno- ja tietokirjalliset teokset kaikissa formaateissa (painettu kirja, e-kirja ja äänikirja), eli lukuharrastusta tarkasteltiin kokonaisuutena.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi opetuksessa ja opettajankoulutuksessa, kirjasto- ja lukemistyössä sekä kustannus- ja media-alalla.

Yhtenäistä näkemystä lukemisen merkityksistä ei löydy

Tutkitut lukijat kuvaavat lukemisen käytänteitä yksilöllisesti ja omaan elämäänsä mukauttaen.

– He eivät kuvaa lukemista hierarkkisena, sosiaalista statusta ilmentävänä elämäntyylivalintana, joka on aikaisemmista tutkimuksista tuttu ajatus. Lukemisen hyötyajattelua ja sosiaalisia taustatekijöitä enemmän nousevat esiin lukemisen yksilölliset merkitykset, Suomalainen kertoo

Tutkimukseen osallistuneille lukeminen on tärkeää ja mieluisaa mutta ei aina helppoa ja ristiriidatonta. Osalla on ajoittaisia vaikeuksia ja lukemisen katkoksia. Osa lukee hyvinkin tavoitteellisesti, osa puolestaan haluaa suhtautua lukemiseensa rennoin mielin, luettuja kirjoja laskematta ja palkintoraatien valintoja tuijottamatta.

– Tämä on kiinnostavaa, koska tutkimukseni osallistujat ovat varsin homogeeninen joukko: valtaosa on korkeasti koulutettuja naisia. Lisäksi aiemmat tutkimukset osoittavat, että kirjojen lukeminen eriytyy yhä voimakkaammin etenkin sukupuolen ja koulutuksen mukaan. Tämän kehityskulun rinnalla hienojakoisempi vaihtelu esimerkiksi lukemista harrastavien asenteissa ja lukutavoissa jää helposti katveeseen.

Tulosta voidaan Suomalaisen mukaan tulkita niin, että lukemisen merkitykset ovat nykykulttuurissa pirstoutuneet muutenkin kuin erilaisten väestöryhmien perusteella. Lisäksi yksilöön keskittyvä näkökulma on valinta, jonka avulla omaa lukijuutta kuvataan: se voi esimerkiksi auttaa lukijaa näkemään itsensä aktiivisena toimijana. Se voi olla myös keino pyrkiä hälventämään käsitystä lukemisesta elitistisenä toimintana.

Lukijat kyseenalaistavat lukemiskulttuurin normeja

Lukija saattaa kertoa potevansa huonoa omatuntoa, jos hän toimii omasta mielestään odotusten vastaisesti, esimerkiksi lukee vääräntyyppisiä kirjoja, liian harvoin tai liian vähän.

Sen rinnalla moni tutkimukseen osallistunut lukija kuitenkin korostaa lukevansa vain itseään varten, esimerkiksi seuraavansa omaa kirjamakuaan muista riippumatta ja määrittelevänsä itse lukemisensa tavat ja merkitykset. Kyse ei ole siis ainoastaan siitä, että tehdään omia valintoja, vaan aineistossa otetaan eri tavoin kantaa myös lukemiskulttuurin normeihin ja arvokysymyksiin.

– Lukijat saattavat erikseen mainita, että kirjan saa jättää kesken tai että lukeminen ei ole heille suorittamista vaan nautintoon perustuvaa toimintaa. Lukijat ovat siis usein tietoisia siitä, mikä olisi yleisesti hyväksyttävää, mutta pitävät monesti tärkeämpänä omia arvioitaan tai tavoitteitaan.

Tutkimustuloksista voi päätellä, että lukijat kokevat tarvetta määritellä vapaa-ajan lukemisen merkityksiä myös uusilla tavoilla. Hieman yllättävää kuitenkin oli, että eri kirjaformaatteihin liittyvät merkitykset jäivät aineistossa pieneen rooliin.

Lukijoiden ääni kuuluviin

Julkista keskustelua hallitsee tällä hetkellä lukutaito ja huoli lukemisen vähenemisestä. Huomio kiinnittyy herkästi karkeaan yleiskuvaan, esimerkiksi lukijoita ja ei-lukijoita tyypillisesti erottaviin tekijöihin. Samalla puhutaan usein lukemiseen kytkeytyvistä ihanteista, kuten sivistyksestä ja hyvinvoinnista.

Suomalaisen mukaan vaarana on, että jos nämä sinänsä tärkeät asiat saavat lukemiskeskustelussa lähes kaiken tilan, tullaan ennestään vahvistaneeksi stereotyyppistä käsitystä siitä, että vapaa-ajan lukemisen kulttuuri on tarkoitettu vain niille, jotka ovat erityisen hyviä ja innokkaita lukijoita, jopa jonkinlaisia ihannekansalaisia.

– Se, miten kirjojen lukijoista puhutaan esimerkiksi mediassa, kouluissa ja politiikassa, vaikuttaa ihmisten mielikuviin ja sitä kautta myös toimintaan. On toki tärkeää ymmärtää lukemisen laajoja trendejä sekä kytköksiä yhteiskunnan rakenteisiin ja tavoitteisiin. Jos halutaan vahvistaa kirjojen lukemisen kulttuuria, on kuitenkin tärkeää kuunnella myös lukijoita itseään.

Lisätietoja

FM Roosa Suomalainen väittelee 21.11.2025 kello 13 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Väitöstä voi seurata myös striiminä. Lue lisää tapahtumakalenterista.