Tarpeellinen kärsimys? Eläinsuojelulainsäädännön harhaanjohtava lupaus

Veera Koponen on tutkinut eläinten juridista suojelua väitöstutkimuksessaan ”Eläinsuojeluoikeus: Suomen eläinsuojeluoikeuden yleiset opit eurooppalaisen valtiosääntöoikeuden viitekehyksessä”. Tutkimuksessaan Koponen on analysoinut vallitsevaa eläinsuojelulainsäädäntöä ja miten sitä pitäisi tulkita.

Keskeinen johtopäätös on, että vaikka lainsäädäntö suojelee eläimiä “tarpeettomalta kärsimykseltä” se ei tarkoita, että eläimiä juurikaan suojeltaisiin kärsimykseltä. Juridisesti “tarpeellista kärsimystä” on käytännössä kaikki kärsimys, mitä ei lainsäädännöllä ole kielletty: esimerkiksi kärsimys, mikä aiheutuu siitä, että porsaat kastroidaan ilman paikallispuudutusta, turkistarhauksesta aiheutuva kärsimys sekä kärsimys, joka aiheutuu eläinten teurastamisesta ilman teurastustoimenpiteitä edeltävää tainnutusta (rituaaliteurastus).

– Katson eläinsuojelulainsäädännön ennemminkin oikeuttavan eläinten käyttöä kuin suojelevan eläimiä, Koponen tiivistää nykytilan.

Koposen mukaan Suomi ei todellakaan ole mikään “eläinsuojelun mallimaa”, toisin kuin esimerkiksi uusinta eläinsuojelulakia säädettäessä väitettiin.

– Yli 10 vuoden lainvalmistelusta huolimatta 2024 voimaan tullut uusi eläinsuojelulaki ei käytännössä muuttanut juuri mitään. Lähes kaikki kehitys sitten 1996 eläinsuojelulain on tapahtunut EU-lainsäädännön kautta.

Uuden oikeudenalan yleiset opit

Veera Koposen tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus on muotoilla uuden oikeudenalan, eläinsuojeluoikeuden, yleiset opit. Teoreettista lainoppia edustava tutkimus vaalii siten oikeusjärjestyksen systematiikkaa sekä rakentaa eläinsuojeluoikeuden muista oikeudenaloista itsenäistä identiteettiä. Valtiosääntöoikeuden tarjoamista kiinnekohdista käsin tutkimuksessa esitetään jäsennys eläinsuojeluoikeuden periaatteiksi, käsitteiksi ja teorioiksi.

Aiempaa oikeustieteellistä tutkimusta aiheesta ei Suomessa juurikaan ole, ja kansainvälisestikin ala on hyvin nuori. Valtaosa tutkimuksesta on aktivismin värittämää, mitä Koponen on omassa työssään pyrkinyt välttämään. Esimerkiksi eläinoikeusyhteisö olisi saattanut toivoa eläinten kannalta positiivisempia tulkintakannanottoja siitä, mitä laki sanoo.

– Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole olla oikeuspoliittinen kannanotto, eli en pyri rakentamaan ideaalia. Kyse on ennemminkin inhorealistisesta kuvauksesta.

Koponen on tutkimuksessaan tunnistanut lainsäädännössä toistuvia teemoja, mikä lain säännösten konteksti on, ja miten se vaikuttaa pykälien tulkintaan. Tutkimustulokset voivat näin ollen helpottaa esimerkiksi tuomarien, eläinlääkärien ja eläinsuojeluvalvontaa toteuttavien viranomaisten työtä.

Intohimoja herättävä, mutta huonosti tunnettu laki

Eläinsuojelulaki herättää monissa suuria intohimoja, mistä kertoo esimerkiksi se, että uuden lain lausuntokierroksella annettiin ennätysmäärä lausuntoja. Lakiin viitataan niin eläimiä kuin niiden käyttöä puolustettaessa. Koposen mukaan kovinkaan monella ei kuitenkaan ole selkeää kuvaa siitä, mitä laki sanoo.

– Tutkimustieto on eläinkysymyksissä tarpeen, sillä kenttä on hyvin polarisoitunut: esimerkiksi eläintuottajajärjestöjen ja eläinsuojelujärjestöjen näkemykset ovat hyvin kaukana toisistaan.

Keskustelulle leimallista on sekin, että politiikka ja juridiikka sekoittuvat. Koposen mukaan käy monesti niin, että jotain kysymystä saatetaan pitää juridisena, vaikka se on poliittinen.

– Esimerkiksi turkistarhausta puolustetaan todeten sen olevan laillinen elinkeino. Nykyään laillisia elinkeinoja voidaan kuitenkin kieltää, säätää “laittomiksi”. Eli lainsäädäntöä voi muuttaa, jos siihen on poliittinen tahtotila.

Joskus taas saatetaan ajatella, että jokin kysymys vaatii lainsäädännön muuttamista, vaikka asia olisi ratkaistavissa vain lakia tulkitsemalla tai sillä, että jo olemassa olevaa lainsäädäntöä noudatettaisiin. Esimerkkinä Koponen mainitsee vegaanisen kouluruoan tarjoamisen vegaanilapsille.

Maitotilalla kasvanut

Veera Koposen tausta saattaa yllättää, sillä hän on kasvanut lypsykarjalla ja on näin ollen kaikkea muuta kuin ”kaupunkilainen, joka ei ymmärrä eläintuotannon realismia”.

Koposen reitti eläinkysymysten pariin kulki oikeustieteen kautta. Hän oli jo luomassa uraa finanssijuridiikan puolella, kunnes osallistui Helsingin yliopistossa järjestetylle ensimmäiselle suomenkieliselle eläinoikeuden kurssille vuonna 2018. Se herätti kiinnostuksen ja Koponen alkoi syventyä aiheeseen omalla ajallaan.

– Olin aiemmin pitänyt eläinoikeusaktivismia vähän “hippeilynä” ja istunut lapsena maataloustuottajien keskusliiton pikkujouluissa. Oli siis vähän vaikea tietää, kenen tarjoamaan informaatioon luottaa, joten halusin perehtyä lisää tutkimuskirjallisuuteen. Lopulta päädyin irtisanoutumaan vakituisesta juristintyöstäni ja jatkamaan graduaiheestani vielä väitöskirjankin mitassa.

Lisätietoa väitöstilaisuudesta

OTM Veera Koponen väittelee 28.11.2025 kello 12 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Eläinsuojeluoikeus: Suomen eläinsuojeluoikeuden yleiset opit eurooppalaisen valtiosääntöoikeuden viitekehyksessä". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PIII, Yliopistonkatu 3.

Vastaväittäjinä ovat professori emeritus Juha Karhu, Lapin yliopisto ja yliopistonlehtori Birgitta Wahlberg, Åbo Akademi. Kustoksena on apulaisprofessori Visa Kurki.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa Heldassa.