Elintarvikeketjun sopimusrakenteet tuovat vakautta hintakehitykseen ja tasoittavat hintamuutosten siirtymistä

”Hintasiirtymillä ja niiden sovelluksilla on merkittäviä hyvinvointi- ja politiikkavaikutuksia markkinatoimijoihin sekä markkinoiden yleiseen toimivuuteen. Pitkällä aikavälillä hintojen siirtyminen elintarvikeketjussa näyttäytyy varsin symmetrisenä”, tiivistää maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola.

Tutkimuksessa havaittiin, että lukuun ottamatta viljaketjua positiiviset ja negatiiviset hintasiirtymäjoustot olivat yhtä suuria. Tämä tarkoittaa, että edellisen portaan hinnan muutokset siirtyivät eteenpäin yhtä voimakkaasti sekä hintojen noustessa että laskiessa. Viljaketjussa sen sijaan edellisen portaan hinnan laskiessa seuraavan portaan hinta laskee enemmän kuin se nousisi vastaavassa nousutilanteessa.

Lisäksi vilja- ja leipätuotteiden kuluttajahinnat palaavat tasapainotilaan tilastollisesti merkitsevästi nopeammin negatiivisten poikkeamien kuin positiivisten poikkeamien jälkeen. Liha- ja maitoketjuissa palautumisnopeuden välillä ei havaittu eroa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vertikaalisia hintasiirtymiä vilja-, liha- ja maitoketjuissa Suomessa vuosina 2005–2024. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen tuottaja- ja kuluttajahintaindeksejä. Hintasiirtymiä analysoitiin kynnysyhteisintegraatiomenetelmällä sekä maatalouden ja teollisuuden tuottajahinnoilla että teollisuuden tuottajahinnoilla ja kuluttajahinnoilla vilja-, maito- ja lihaketjuissa.

Hintapoikkeamat korjaantuvat ketjuissa eri tavoin

Tarkasteltaessa mallien virheenkorjausta eli sitä, kuinka nopeasti hinnat palaavat tasapainoon hintamuutosten jälkeen, havaittiin voimakkaimmat korjaukset viljaketjussa maatalouden ja teollisuuden tuottajahintojen välillä. Sekä hinnanmuutokset että niiden korjaukset eivät kuitenkaan heijastuneet kuluttajahintojen yhtälöstä. Osittain tätä selittää maatalouden tuottajahintojen pieni vaikutus vilja- ja leipätuotteiden kuluttajahintoihin.

Maito- ja lihaketjuissa tasapainopoikkeamat olivat teollisuuden ja maatalouden yhtälöissä selvästi pienempiä ja harvempia kuin viljaketjussa. Virheenkorjaustermin kehitys oli myös lähes yhtä tasaista ketjun portaiden välillä. Näissä ketjuissa sopimusmallit ja tuotannonohjaus luovat hintakehitykseen vakautta ja ennustettavuutta. Tasaisempi hintakehitys voi heijastua virheenkorjaustermiin siten, että sen vaihtelu on vähäisempää.

Lisäksi Suomen maataloussektorilla erityisesti viljan tuottajahinnat heijastavat nopeasti globaalien markkinoiden muutoksia. Viljamarkkina toimii myös keskeisenä välityskanavana muihin ketjuihin, esimerkiksi rehujen hintojen kautta. Viljaketjussa tuottajat kantavat tämän markkinariskin vaikutukset käytännössä täysimääräisesti, kun taas kotieläinsektorilla elintarviketeollisuus ottaa vastaan osan hintojen vaihtelusta, mikä tukee vakaampaa hintakehitystä.

”Tarkasteltaessa tuloksia osana elintarvikeketjun rakenteita tulokset viittaavat siihen, että sektoritason yhteistyö tasaa hintakehityksen tasapainopoikkeamia ja tekee sopeutumisesta takaisin tasapainoon maltillisempaa. Yhteistyö näyttäisi siis vaimentavan hintashokkien vaikutuksia ja tukevan ketjuissa vakaampaa ja symmetrisempää hintamuutosten siirtymisen dynamiikkaa”, sanoo Mauri Yli-Liipola.

Sopimusrakenteet ja kysyntätilanne vaikuttavat hintojen siirtymiseen

Elintarvikeketjun toimivuuden näkökulmasta yksi keskeinen mittari on hintasiirtymien symmetrisyys. Tutkimuksen aikavälille ajoittuu useita markkinamuutoksia, joissa ketjun hinta- ja kustannusmuutosten eteenpäin siirtämisen dynamiikka on vaihdellut huomattavasti. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ruuan hinnan nousut vuosina 2010–2013 ja 2022–2023 sekä esimerkiksi Venäjän vastapakotteet vuonna 2014.

Viime vuosikymmenen alussa kustannus- ja hintamuutokset tarjontaketjun alemmilta portailta pystyttiin siirtämään eteenpäin aina kuluttajahintoihin asti ilman merkittävää vaikutusta kysyntään, sillä kuluttajien ostovoima vahvistui samaan aikaan. Vuosien 2022–23 tilanne oli päinvastainen. Kuluttajien ostovoima heikkeni, mikä rajoitti hinta- ja kustannusmuutosten siirtämistä eteenpäin ja lisäsi kustannuspainetta ketjun alemmille portaille.

”Erityisesti Suomessa hintamuutosten välittömän siirtymisen esteenä ovat ketjun sopimusrakenteet, mutta toisaalta niiden avulla saavutetaan ennakoitavampi hintakehitys. Pitkien sopimusten laajempia vaikutuksia hintojen siirtymisen hyvinvointivaikutuksista ja riskien jakautumisesta tunnetaan verrattain vähän, ja siksi niitä tulisi tutkia järjestelmällisemmin. Toimisiko elintarvikeketju paremmin vai huonommin erilaisella sopimusrakenteella – ja kenen näkökulmasta?” kysyy Yli-Liipola.

Tutkimus on osa ”Ruokaketjun toimivuus ja arvonmuodostus” (RUOKAKETJU) -tutkimushanketta, jota toteuttavat yhdessä Pellervon taloustutkimus PTT, Luonnonvarakeskus sekä REINU econ oy. Hankkeen päärahoittaja on Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera. Lisäksi hanketta rahoittavat Elintarviketeollisuusliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry sekä Päivittäistavarakauppa ry.

Koko raportti PTT:n verkkosivuilla: https://www.ptt.fi/julkaisut/elintarvikeketjun-vertikaaliset-hintasiirtymat/