Aistiyliherkkyys voi olla varhainen merkki lapsen kehityksen muista haasteista

Tutkimus osoitti vahvan yhteyden yliherkän aistimuksiin reagoinnin ja neurokehityksellisten vaikeuksien välillä. Lapsilla, joilla oli aistiyliherkkyyksiä, oli selvästi kohonnut riski kaikkiin tutkittuihin neurokehityksellisiin haasteisiin ja niillä lapsilla, joilla oli todettu neurokehityksellisiä vaikeuksia, aistiyliherkkyyksien todennäköisyys oli lähes viisinkertainen. Riski kasvoi sitä mukaa, mitä useampia neurokehityksellisiä haasteita lapsella oli.

Tulokset viittaavat siihen, että aistiyliherkkyys on yhteinen tekijä kaikille neurokehityksellisille vaikeuksille, ja ne ovat tärkeitä neurokehityksellisten vaikeuksien varhaisemman tunnistamisen kannalta.

”Aistimuksiin liittyvät haasteet ilmenevät usein jo ennen kuin oppimisen tai tarkkaavuuden vaikeudet tulevat näkyviksi. Sen sijaan, että aistiyliherkkyys nähtäisiin vain autismikirjon ja ADHD:n piirteenä, se tulisi tunnistaa varhaisena merkkinä yleisestä kehityksellisestä haavoittuvuudesta”, yliopistonlehtori Katja Jussila kertoo. Hän toimii vastuututkijana Oulun yliopistossa lastenpsykiatrian klinikan autismitutkimusryhmässä ja johtaa SenSO-tutkimusryhmää psykologian yksikössä.

Kun hermoston reagointi aistimuksiin on yliherkkää, kynnys havaita aistiärsykkeitä on tavanomaista matalampi. Myös kyky tottua aistiärsykkeisiin voi olla heikentynyt. Pienetkin taustaäänet, kirkas valaistus, vaatemateriaalien ja -saumojen tuntu iholla tai ruokien epämiellyttävä koostumus voivat tehdä tavallisesta arjesta raskasta ihmiselle, jolla on aistiyliherkkyyksiä.

”Jos neurokehitykselliset vaikeudet jäävät tunnistamatta, lapsi jää herkästi ilman asianmukaisia tukitoimia. Tämä voi johtaa pitkällä aikavälillä erilaisiin toissijaisiin ongelmiin, kuten käyttäytymisen, tunne-elämän ja mielenterveyden haasteisiin”, väitöskirjatutkija Anna Korkiakoski korostaa.

Varhaisella tunnistamisella ja tukitoimilla voidaan mahdollisesti ehkäistä näiden toissijaisten ongelmien kehittymistä.

”Kun lapsella on toimintakykyä rajoittavia ja arkea selvästi vaikeuttavia aistiyliherkkyyksiä, olisi tärkeä seurata hänen kokonaiskehitystään neuvolassa tavallista tarkemmin. Tarvittaessa lisäselvitykset ja tuki- ja kuntoutustoimet tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin”, Katja Jussila sanoo.

Tutkimus perustuu kohorttiaineistoon, joka kattaa 4424 suomalaista kahdeksanvuotiasta lasta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (nykyinen Pohde) alueelta.

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen tutkimus, jossa tarkastellaan näin laajasti kaikkien neurokehityksellisten haasteiden ja aistiyliherkkyyksien yhteyksiä.

Tutkimus on julkaistu Nordic Journal of Psychiatry -tiedejulkaisussa: Katja Jussila, Anna Korkiakoski, Ainuliina Jussila, Sanna Kuusikko-Gauffin, Leena Joskitt, Mirjami Mäntymaa, Irma Moilanen & Marja-Leena Mattila: Sensory over responsivity (SOR) as a transdiagnostic marker of neurodevelopmental risk. An epidemiological birth cohort study

DOI: 10.1080/08039488.2025.2572330