Pitkäaikainen liikkumattomuus yhteydessä suurempaan stressikuormaan keski-iässä

Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt tunnetaan hyvin, mutta pitkäaikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kehon kumulatiiviseen stressiin on tutkittu vähemmän.

Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan yhteistyönä tehty tutkimus osoittaa, että liikuntatottumuksilla aikuisuuden eri vaiheissa on merkitystä sille, kuinka paljon elimistöön on kertynyt pitkäaikaista stressikuormaa keski-ikään mennessä.

Tutkimuksessa seurattiin yli 3 300:aa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvaa henkilöä 31 vuoden iästä 46 vuoden ikään asti. Osallistujien vapaa-ajan liikuntaa tarkasteltiin suhteessa Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin. Lisäksi mitattiin niin sanottua allostaattista kuormaa, joka kuvaa pitkäaikaisen stressin elimistölle aiheuttamaa kuormitusta.

Tulosten mukaan niillä henkilöillä, jotka eivät täyttäneet terveysliikuntasuosituksia seurantajakson aikana, oli keski-iässä suurempi stressikuorma kuin niillä, jotka liikkuivat suositusten mukaisesti. Myös liikkumisen väheneminen aikuisiällä oli yhteydessä lisääntyneeseen stressikuormaan.

Sen sijaan henkilöt, jotka lisäsivät aktiivisuuden määrää aikuisuuden aikana, eivät eronneet stressikuorman osalta aktiivisesti liikkuneista.

”Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan merkitys ei rajoitu yksittäisiin elämänvaiheisiin, vaan säännöllinen liikkuminen koko aikuisiän ajan voi suojata elimistöä pitkäaikaisen stressin haitallisilta vaikutuksilta”, toteaa väitöskirjatutkija Maija Korpisaari.

Tutkimuksessa stressikuormaa arvioitiin sekä laajemmalla että suppeammalla biologisten mittausten yhdistelmällä. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia riippumatta käytetystä mittarista, mikä vahvistaa havaintojen luotettavuutta.

Liikunta osaksi stressinhallintaa

Tutkimus tuo uutta näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus voi olla keskeinen tekijä stressin pitkäaikaisten vaikutusten ehkäisyssä.

”Stressikuorman kannalta merkitystä on sekä nuoruuden että aikuisiän liikkumisen määrällä.  Säännöllinen liikkuminen aikuisiässä näyttää auttavan elimistöä selviytymään stressistä vielä keski-iässäkin”, Korpisaari kertoo. 

Tutkijoiden mukaan jatkossa tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia, jotta voidaan tarkemmin arvioida eri stressimittareiden käyttöä ja ymmärtää, miten liikunta vaikuttaa kehon stressijärjestelmiin elämänkulun eri vaiheissa.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Psychoneuroendocrinology-tiedelehdessä: Maija Korpisaari, Anna-Maiju Leinonen, Tiina Ikäheimo, Mikko Tulppo, Marjo Seppänen, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Raija Korpelainen, Vahid Farrahi, Tiina Lankila. Association of longitudinal changes in physical activity with allostatic load in midlife. Psychoneuroendocrinology, Volume 184, 2026.