Suun bakteerit ylläpitävät osteoporoosilääkitykseen liittyvää leukaluun kuoliota

Osteonekroosi on luun kuoliotila, jossa luu menettää elinvoimaisuutensa heikentyneen verenkierron vuoksi. Leukaluuhun syntyvä kuolio on pitkäkestoinen tila, jonka aikana kuolioalueella esiintyy leukaluun kipua, märkäistä eritettä ja hampaiden irtoamista.

Osteonekroosi on harvinainen, ja tavanomaisessa osteoporoosin hoidossa se todettiin 0,3 %:lla potilaita. Korkea-annoksisessa lääkehoidossa kuitenkin jopa 9 % potilaista sai leukaluun osteonekroosin suomalaisessa aineistossa.

Osteonekroosin hoito on kirurginen puhdistus, koko kehoon vaikuttava antibioottihoito ja paikallinen mikrobeja torjuva purskutteluhoito, jolloin tila yleensä paranee. Parantuminen kestää tyypillisesti useasta kuukaudesta vuoteen, mutta joillain potilailla jopa useita vuosia.

Bakteeri ylläpitää leukaluunekroosia

Yleisin kuolion aiheuttaja on osteoporoosilääkitys, mutta kuolio voi aiheutua myös leukaluun sädehoidosta tai infektiosta. HUSissa vertailtiin 191 leukaluun osteonekroosipotilaan koepaloja. Näytteistä noin puolessa kuolio aiheutui osteoporoosilääkityksestä ja noin puolessa jostain muusta syystä. Vastaavanlaista laajaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty.  

Tulehdusta löytyi lähes kaikkien leukaluun kuolioiden ympäriltä. Lääkitykseen liittyvässä leukaluun kuoliossa tulehdus oli yleensä voimakas ja akuutti, kun taas muissa kuolioissa pysyvä ja pitkäkestoinen tulehdus oli yleisempi.

Actinomyces-bakteerikertymiä löytyi 82 prosentissa lääkkeiden aiheuttamista leukaluun kuolioista. Sädehoitoon tai muihin syihin liittyen niitä oli vain 47 prosentissa.

Bakteerit muodostivat biofilmin, eli tiiviin bakteerikerroksen, luun pinnalle. Biofilmissä oli lääkkeiden aiheuttamissa kuoliossa myös muita suun bakteereita, kuten Prevotella-bakteerilajeja.

”Actinomycesin aiheuttamat kudosvauriot ja niihin liittyvä tulehdus näyttävät ylläpitävän osteoproosilääkkeisiin liittyvää leukaluunekroosia. Ne myös paranivat muista syistä syntyneitä leukaluun kuolioita hitaammin”, sanoo infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Kivelä-Rajamäki HUSin Tulehduskeskuksesta.

Aktiivinen tulehdus myös pehmytkudoksessa

Kuolioon menneen luun ympärillä olevassa pehmytkudoksessa havaittiin kudosta hajottava tulehdus. Tulehdusta löytyi erityisesti Actinomyces-pesäkkeiden ympäriltä.

Akuutti tulehdus näytti liittyvän Actinomyces-infektioon, ei suoraan leuan luukuolioon. Aktiivista tulehdusta kuvastivat tulehdussolujen kertymät ja kudosta hajottavan entsyymin aktiivisuus Actinomyces-bakteeripesäkkeiden ympärillä.

Kivelä-Rajamäen mukaan kaikki potilaat olivat saaneet antibiootteja, jotka tehoavat myös Actinomyces-bakteeriin, mutta useimmiten lyhyinä ja toistuvina kuureina.

”Actinomyces-bakteerit tulee huomioida leukaluun kuolion bakteeritutkimuksissa. Lisäksi patologin tulisi pystyä tunnistamaan, liittyvätkö bakteerit luun pinnalla olevaan biofilmiin. Havainto saattaa jatkossa johtaa lääkehoitoon liittyvän osteonekroosin hoidon tehostumiseen, mutta se täytyy varmistaa hoitotutkimuksilla”, lisää Kivelä-Rajamäki.

Lähde: Kivelä-Rajamäki M, Välimaa H, Furuholm J, Haglund C, Sorsa T, Hagström J, Järvinen A. Actinomyces lesions and acute inflammation predominate in osteonecrosis of the jaw associated with osteoclast-suppressing therapy in contrast to non-medication-related osteonecrosis. Eur J Clin Microbiol Infect Dis. 2026 Apr 6. doi: 10.1007/s10096-026-05501-9.

Yliopistollisessa sairaalassa tutkimus on osa hoitoa: uudet tutkimuslöydökset muuttavat hoitokäytäntöjä tehokkaammiksi ja auttavat kohdistamaan hoitoja oikein. Teemme tiivistä tutkimusyhteistyötä Helsingin yliopiston ja muiden korkeakoulujen kanssa ja julkaisemme vuosittain noin 3000 vertaisarvioitua tutkimusta.

Tämän päivän tutkimus on huomisen parempaa hoitoa.

HUSin mediapalvelu palvelee mediaa ma–to klo 10–16, pe klo 10–15 numerossa 050 427 2875 tai sähköpostitse viestinta@hus.fi.