Kokoomuksen Valkonen Sorsa-säätiön raportista: Talouspolitiikkaa ei voi tehdä peruutuspeilistä

– Ennusteet ovat epävarmoja ja tästä on hyvä keskustella. Mutta siitä on pitkä matka johtopäätökseen, että suhdannepolitiikkaa pitäisi tehdä peruutuspeilistä. Talouspolitiikan haaste on juuri se, että päätökset on tehtävä ennen kuin tulevaisuudesta on varmaa tietoa, Valkonen sanoo.

Kalevi Sorsa -säätiön raportissa todetaan, etteivät ennustelaitokset ole onnistuneet ennakoimaan talouden suhdannekäänteitä tarkasti. Raportin kirjoittajat esittävät ratkaisuksi muun muassa sitä, ettei taantumasta noustaessa ryhdyttäisi sopeuttamaan ennen kuin suhdanteen kääntymisestä on saatu riittävä varmuus.

Valkosen mukaan tällainen lähtökohta voi johtaa juuri siihen ongelmaan, jota suhdannepolitiikalla pitäisi ehkäistä.

– Jos taantuman päättyminen havaitaan vasta jälkikäteen ja elvytystoimet vaikuttavat vasta nousukaudella, politiikka voi pikemminkin voimistaa kuin tasata suhdanteita. Peruutuspeili on hyvä väline sen selvittämiseen, mistä olemme tulleet. Talouden ohjaamiseen tarvitaan kuitenkin myös tuulilasi, vaikka se vähän sumea olisikin, Valkonen sanoo.

Valkonen muistuttaa, ettei suhdannepolitiikka myöskään tarkoita sitä, että valtion pitäisi jatkuvasti tehdä uusia meno- tai veropäätöksiä jokaisen talousluvun perusteella. Taloudessa toimivat jo automaattiset vakauttajat: heikossa suhdanteessa esimerkiksi verotulot alenevat ja työttömyysmenot kasvavat ilman erillisiä poliittisia päätöksiä.

– Harkinnanvaraisessa finanssipolitiikassa tarvitaan siksi erityistä harkintaa. Mitä pidemmät päätösten ja vaikutusten viiveet ovat, sitä suurempi riski on, että innokas suhdanteen hienosäätö tekee enemmän hallaa kuin hyvää. Talouspolitiikan suurimpia virheitä ei tehdä huonoina, vaan hyvinä aikoina. Julkisen talouden krooninen velkaantuminen on fakta. Talouspoliittisen päätöksenteon pitää perustua tosiasioihin, ei arvuutteluihin, Valkonen sanoo.

Valkonen pitää erityisen ongelmallisena, jos suhdanneargumentilla perustellaan rakenteellisen julkisen talouden tasapainottamisen jatkuvaa lykkäämistä.

– Tässä keskustelussa pitää erottaa toisistaan suhdanne ja rakenteelliset haasteet. Suomen väestön ikääntyminen, rakenteellinen alijäämä tai velan korkomenot eivät katoa sillä, että seuraavaa tilastojulkistusta odotetaan puoli vuotta pidempään. Toiminnanjohtaja Finérin heitto siitä, että vaadittu 8-11 miljardin sopeutusvaatimus voisi aivan hyvin kuivua nollaan on valitettavasti toiveajattelua. Ei ole näköpiirissä sellaista talouskasvua, joka ratkaisisi Suomen kroonisesti liian suuret julkiset menot, Valkonen päättää.