Yllättävä keino auttoi suomalaistutkijoita Amazonin tuoreessa jättilöydöksessä – menetelmä tuttu metsäntutkimuksesta

Laserkeilaamalla saatiin näkyviin merkittävä määrä aiemmin piiloon jääneitä geoglyfejä, eli ihmisen maahan kaivamia kylä- ja seremoniakeskuksia. Tutkimusta johti Helsingin yliopiston emeritusprofessori Martti Pärssinen, ja tulokset julkaistiin arvostetussa Nature-julkaisussa 29.7. Niiden mukaan Lounais-Amazonilla on elänyt jopa miljoonia ihmisiä ajanlaskun alun molemmin puolin – viisinkertainen määrä aiempaan arvioon nähden. Tulokset ovat herättäneet laajaa kansainvälistä huomiota.  

Pintamalli paljasti kadonneet kaivaukset 

Tutkimus tehtiin laserkeilaamalla alue lentokoneesta noin kilometrin leveissä ja 450 kilometriä pitkissä rinnakkaisissa lentolinjoissa aina kymmenen kilometrin välein, minkä jälkeen alueille laskettiin maanpintamallit. Teknisestä toteutuksesta vastannut Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI on tehnyt laserkeilausaineistojen tulkintaa eli pistepilvitutkimusta yli 25 vuotta.  

–  Paikallinen kumppani toteutti keilauslennot ja me ohjeistimme etukäteen, miten ja millä korkeudella kannattaisi lentää, jotta saadaan paras tulos. Sen jälkeen käsittelimme ja analysoimme kerätyn valtavan datamassan ja teimme sille herkkyysanalyysin, jolla arvioimme pintamallin luotettavuutta geoglyfien havaitsemisessa, kertoo apulaisprofessori Eetu Puttonen. 

Pintamallin ja rinnevarjostusten avulla maanpinnan kuviot saatiin näkyviin. Lopuksi tutkimusryhmän arkeologit kävivät aineiston läpi manuaalisesti ja laskivat kaivausten koon ja sijainnin. Lopputuloksesta voidaan erottaa ihmisten tekemää maanmuokkausta tavalla, jota satelliittikuvista tai maan tasalta katsoen on mahdotonta nähdä.  

Suomalainen osaaminen metsäntutkimuksessa auttoi.   

– Suomi on metsien maa ja meillä on laajaa tutkimusosaamista metsistä. Pystymme valitsemaan sopivat menetelmät eri kohteiden tutkimiseen. Laserkeilaamalla on mahdollista digitoida laajoja maantieteellisiä alueita kerralla, kuten tehdään myös Suomen kansallisessa laserkeilausohjelmassa.

Kansallista laserkeilausaineistoa käytetään Suomessa  muun muassa maastomallien tuottamiseen, tulvariskien analysointiin ja metsien inventointiin. Tutkijat hyödyntävät sitä esimerkiksi metsien rakenteen, marjojen esiintyvyyden ja autonomisen autoilun tutkimuksessa. 

Samalla metodilla voisi tutkia muitakin alueita 

Sademetsän laserkeilaamisessa oli haasteensa. Kaikista tiheimmän metsän läpi maan pintaa ei pystytty erottamaan, vaan parhaat tulokset saatiin harvoilta tai puuttomilta alueilta. Lisäksi alueella oli huomioitava alkuperäiskansoihin liittyvät tutkimuseettiset rajoitteet.  

– Laserkeilauksen käyttö arkeologisessa tutkimuksessa ei ole uutta, mutta Amazonin alueella sitä ei ole aiemmin hyödynnetty tässä mittakaavassa. Vastaavalla tavalla voitaisiin kartoittaa muuallakin maailmassa pimentoon jääneitä alueita, Eetu Puttonen arvioi. 

Rahoitus tutkimukseen tuli yhdysvaltalaiselta yksityislahjoittajalta.

Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston, Turun yliopiston, Maanmittauslaitoksen, Aarhusin yliopiston ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Hanketta koordinoivat Suomen Madridin-instituutti sekä Factum Foundation (Madrid). 

Tutkimus on osa metsien, ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta tutkivaa lippulaiva UNITE:a.