Valkoposkihanhen ja merimetson suojametsästys alkaa

Keskeiset suojametsästyksen kohteet ovat ympärivuotinen valkoposkihanhien metsästys pellolta, jonka sato on korjaamatta, sekä merimetsojen metsästys kalanpyydyksien läheisyydestä 1.8.–28.2.

Suojametsästykseen liittyy aina saalisilmoitusvelvollisuus. Saalis on mahdollista käyttää ravinnoksi, mutta saalin kaupallinen hyödyntäminen on kielletty.

Metsästyksessä on huomioitava varoetäisyys suurten petolintujen pesiin. Etäisyyttä tulee pesimäaikoina olla vähintään 300 metriä. Merikotkan pesään tulee olla mainittu etäisyys 1.2.–15.8. ja sääksen pesään 1.4.–15.9.

Sadon suojaamista

Suojametsästyksessä on huomioitava rajoitukset. Valkoposkihanhia tulee olla pellossa tai sen yllä vähintään viisi yksilöä. Pellon, jolta valkoposkihanhia metsästetään, tulee olla tuottamassa satoa myyntiin tai tuotantoeläinten rehuksi. Pellossa tulee siis olla kylvettyä satoa, joka on korjaamatta. Linnut voivat olla pellossa, laskeutumassa peltoon tai lentämässä sen yllä. Esimerkiksi riistapelloilla tai yksivuotisen kasvilajin viljelyyn käytettävillä pelloilla puinnin jälkeen, ei saa suojametsästää.

Suojametsästys tulee suunnitella siten, että se tukee lintujen aiheuttamien vahinkojen estämistä. Metsästäjien onkin aina tarpeen keskustella valkoposkihanhen metsästyksen tarpeesta viljelijän kanssa ennen pyyntiin lähtöä. Vahinkojen estämisessä on lisäksi keskeistä, että linnuilla on jatkossakin käytössään niin sanottuja häiriövapaita hanhipeltoja, joilla metsästystä ei harjoiteta.

Kalastuksen turvaamista

Merimetsojen pyynti tulee kohdistaa kohteisiin, jossa ne aiheuttavat todellista vahinkoa kalastukselle. Kalanpyydyksen tulee olla alle 300 metrin etäisyydellä merimetson pyyntipaikasta. Kalanpyydysten osalta lainsäädäntö ei tee eroa, onko pyydys harraste- vai ammattilaiskäytössä, ja kuinka kauan pyydys on ollut pyynnissä.