Aggressiivisen aivosyövän hoitotulokset ovat parantuneet - iäkkäät potilaat hyötyvät hoidosta muita vähemmän

Helsingin yliopistollisen sairaalan ja Syöpärekisterin yhteinen tutkimus osoittaa, että aivosyövän yleisintä ja aggressiivisinta muotoa, glioblastoomaa, sairastavien potilaiden keskimääräinen elinikä diagnoosin jälkeen on pidentynyt sen jälkeen, kun sairauden hoidossa vuoden 2005 jälkeen otettiin käyttöön yhdistetty säde- ja sytostaattihoito, kemosädehoito. Elinajan piteneminen koskee kuitenkin pääosin vain alle 70-vuotiaita potilaita.

Leikkauksen jälkeinen kemosädehoito otettiin rutiinikäyttöön glioblastooman hoidossa sen jälkeen, kun vuonna 2005 julkaistu satunnaistettu ja kontrolloitu hoitotutkimus osoitti, että uusi sytostaattihoito (temozolomide) annettuna yhtä aikaa sädehoidon kanssa pidensi potilaiden eloonjäämisaikaa 12,1 kuukaudesta 14,6 kuukauteen (N Engl J Med 2005; 352:987-996).

Satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia pidetään usein niin sanottuina ’kultaisen standardin’ tutkimuksina, kun arvioidaan hoitotuloksia. Tutkimusten potilasaineisto on kuitenkin yleensä valikoitunutta ja harvoin vastaa sairaaloiden arkista potilaskirjoa. Vuonna 2005 julkaistussa glioblastoomatutkimuksessa ei esimerkiksi ollut mukana yli 70-vuotiaita potilaita, vaikka varsin suuri osa glioblastoomaan sairastuvista on iäkkäitä, ja myös heitä hoidetaan yleisesti kemosädehoidolla.

Helsingin yliopistollisen sairaalan neurokirurgian klinikan ja Suomen Syöpärekisterin tutkijat halusivat selvittää valikoimattomassa potilasaineistossa, millaisia muutoksia glioblastoomapotilaiden hoitotuloksissa – yli 70-vuotiaat mukaan luettuna – on tapahtunut uuden hoitokäytännön myötä.

– Suomi on erittäin hyvä paikka tehdä tällaisia ’real-life’ -tutkimuksia syövän hoidosta, koska meidän terveydenhoitojärjestelmämme takaa sen, että sosioekonomiset tekijät vaikuttavat paljon vähemmän syövän hoitoon ja hoitotuloksiin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja lisäksi Suomessa syövän hoitotulokset ovat kansainvälisesti erittäin hyvät, toteaa neurokirurgian dosentti Rahul Raj Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Tutkimusaineisto saatiin Suomen Syöpärekisteristä, joten käytössä oli kaikkia tutkimusajanjaksona Suomessa diagnosoituja glioblastoomapotilaita koskeva data, kertoo Syöpärekisterin tilastojohtaja Janne Pitkäniemi.

Tutkimuksessa oli mukana yli 2 000 potilasta, joilla oli diagnosoitu glioblastooma vuosina 2000 – 2013. Aineisto jaettiin kahteen ajanjaksoon: vuosina 2000 – 2006 hoidetut potilaat, jolloin kemosädehoito ei vielä ollut yleisessä käytössä, ja vuosina 2007 – 2013 hoidetut potilaat, jolloin uusi hoitokäytäntö oli jo vakiintunut.

Tulosten mukaan vuosina 2007 – 2013 hoidetuilla potilailla oli 26% pienempi kuoleman riskiero verrattuna aikaisemmin hoidettuihin. Alle 70-vuotiaiden potilaiden keskimääräinen eloonjäämisaika diagnoosin jälkeen piteni 2,4 kuukautta eli 9,3 kuukaudesta 11,7 kuukauteen. Yli 70-vuotiaiden ikäryhmässä eloonjäämisaika piteni alle kuukauden: 3,6 kuukaudesta 4,5 kuukauteen.

– Nuoremmassa ryhmässä elinaika piteni merkittävästi, kun taas vanhemmassa ryhmässä muutos oli hyvin pieni. Tämä on tärkeä havainto, sillä glioblastoomapotilaiden keski-ikä on nousussa samaan aikaan kun sairauden ilmaantuvuus lisääntyy – tulevaisuudessa meillä on siis yhä suurempi joukko iäkkäitä glioblastoomapotilaita. Meillä ei ole tällä hetkellä tehokasta hoitoa tälle potilasryhmälle, ja on kyseenalaista, onko nykyisenkaltainen raskas hoito lukuisine sairaalakäynteineen aina oikeutettua näiden potilaiden kannalta, pohtii dosentti Miikka Korja, toinen tutkimuksen johtajista.

Tutkijat painottavat, että glioblastooman hoidossa on tapahtunut jatkuvaa edistystä, vaikka sairauden ennuste onkin yhä huono, erityisesti iäkkäillä potilailla.

– Tulevaisuudessa glioblastoomaa koskevan tutkimuksen pitäisi keskittyä entistä enemmän iäkkäisiin potilaisiin, koska pian yli puolet uusista glioblastoomapotilaista kuuluu tähän ikäryhmään, Korja sanoo.

– Olemme silti hyvin toiveikkaita sen suhteen, että glioblastoomapotilaiden ennuste paranee tulevaisuudessa.

Lisätietoja:

Kehittämisylilääkäri, dosentti Miikka Korja, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala
Puh. 050 427 0267
Sähköposti: miikka.korja@hus.fi

Viite: Korja M, Raj R, Seppä K, Luostarinen T, Malila N, Seppälä M, Mäenpää H, Pitkäniemi J.Glioblastoma survival is improving despite increasing incidence rates: a nationwide study between 2000 and 2013 in Finland. Neuro-Oncology. 2018. doi.org/10.1093/neuonc/noy164

***************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi  050 406 4023
@PviLe