Assemblinin energiset supernaiset kokevat asennustöissä onnistumisen iloa

Johanna työskenteli aikaisemmin tehdasolosuhteissa, jossa hän sai kipinän hakeutua opiskelemaan sähköasentajaksi: ”Seurasin kiinnostuneena tehtaassa työskentelevien sähköasentajien hommia ja älysin, että tuohan voisi olla minulle sopiva ala. Lähdin opiskelemaan Amiedussa aikuispuolella sähkäriksi ja valmistuin koulusta melkein jo 7 vuotta sitten ”, toteaa Assemblinin Teknisissä Palveluissa työskentelevä sähköasentaja Johanna. Johanna on työskennellyt Assemblinilla sähköasentajan töissä kohta 5 vuotta ja hän kokee huoltopalveluissa työskentelemisen erittäin antoisana: ”Tämä ala on minulle juuri se oikea valinta. Tietysti tämä työ vaatii tietynlaista persoonaa; pitää olla huumorintajuinen, asiakaspalvelualtis sekä organisointitaitoinen. Välillä päivän aikana voi olla useita eri keikkoja ja jokainen niistä pitää hoitaa ammattimaisesti ja aikataulun mukaisesti.”

Sonja ja Tanja työskentelevät Assemblinilla LVI-töissä. ”Työskentelin aikaisemmin erittäin naisvaltaisella alalla ja yhdessä vaiheessa aloin miettiä uran vaihtoa. Halusin alalle, missä voi tehdä käsillä töitä, koska pelkät toimistotyöt eivät ole minua varten ”, toteaa Tanja. Tanja on aktiivinen keramiikkatöiden tekijä ja osaltaan tämä vaikutti myös valintoihinsa, koska on aina kokenut käsitöiden tekemisen omakseen.

Sonja päätti jo peruskoulussa, että hän lähtee opiskelemaan alaa niiden asioiden pohjalta mitkä kiinnostivat silloin: ” 15-vuotiaana kriteerini olivat hiukan erilaiset kuin tänä päivänä. Halusin päästä sellaisiin töihin missä olisi töitä, saisin sopivan verran rahaa ja kenties välillä vilkuilla sivusilmällä komeita miehiä. Näiden kriteerien vuoksi päädyin LVI-asentajaksi ”, kertoo Sonja.  

Kiinnostuksista realiteetteihin

Ajan saatossa kolmikon mietteet ovat hiukan muuttuneet siitä, mitä rakennusala pitää sisällään, mutta siitä kaikki ovat yhtä mieltä, että nauttivat työstään, mikään päivä ei ole samanlainen ja melkein joka päivä oppii aina jotain uutta.

”Oivalluksen onni on kyllä tässä työssä kaikista parasta. Se kun lähtee selvittämään poissulkemistekniikalla, jotakin sellaista ongelmaa mikä ei ole aikaisemmin tullut vastaan ja se, että ongelma saadaan nopeasti ratkaistua saa kyllä hymyn kasvoille ”, kertoo Sonja. Kohteissa jokainen ongelma on omanlaisensa ja aika harvoin sama ratkaisu toimii kaikissa kohteissa. Kiperissä tilanteissa voi aina luottaa Assemblinin konkareihin: ”Meillä on LVI-tiimissä Teknisissä Palveluissa alan parhaita osaajia. Jos joskus sattuisi niin, että en jotakin tietäisi pystyn soittamaan työkavereille ja kysyä neuvoa. Sama toimii myös toisinpäin ”, jatkaa Sonja.

Tekniikka muuttuu päivittäin, mutta huoltotöissä tulee vastaan paljon vanhoja järjestelmiä ja asennustapoja. Näiden päivittäminen ja korjaaminen vaativat usein paljon asiantuntemusta. Tällaisissakaan tilanteissa sormi ei mene Assemblinin naisenergiaa täynnä olevilla asentajilla keskelle suuta vaan he käyvät tuumasta toimeen. ”Kuten Sonjakin totesi, se oivalluksen onni ja se, että pystyy auttamaan asiakasta tai asukasta kiperässä tilanteessa, on työssäni parasta ”, kertoo Tanja.

Ennakkoluuloja muiden toimesta?

Johanna, Sonja ja Tanja ovat kokeneet jonkin verran työssään uskottavuusongelmia, kenties siksi että ovat naisia tai kenties siksi että ovat nuoria asentajia. ”En usko, että välillä kokemani aliarviointi liittyisi sukupuoleeni vaan ikääni. Tietysti joillakin voi olla ennakkokäsityksiä naisia kohtaan miesvaltaisella alalla, mutta luulen että ennakkokäsitykset koskevat kaikkia aloja. Aina nuorella asentajalla on ennakkokäsitykset vastassa työmaalla, mutta nämä pitää laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja näyttää että kyllä mä osaan nämä hommat ”, toteaa koko kolmikko.

”Yksi hauskimmista tapauksista oli keikka josta soitin asiakkaalle, ja tiedustelin heidän putkari tarvetta ja kellonaikoja. Asiakas totesi, että kyllä on tarve, mutta olemme tilanneet paikalle jo putkimiehen. Tässä vaiheessa totesin, että minä olen se putkimies kenet te olette tilanneet. Kenties olisi pitänyt madaltaa äänensävyäni miehekkäämmäksi ”, naurahtaa Tanja. Tässäkin tapauksessa loppujen lopuksi asiakas oli enemmänkin positiivisesti yllättynyt naisasentajasta, joka hoiti työn mallikkaasti kehujen saattelemana.

”Rakennusala kaipaa enemmän naisosaajia, mutta tietysti tämäkin työ vaatii hiukan paksunahkaisempaa persoonaa, joka on valmis vastaanottamaan kovasanaistakin palautetta. Mutta aina voi sanoa myös asianmukaisesti takaisin ja pitääkin sanoa. Tytöttely on ihan normi monella muullakin alalla ja varmasti nuoret asentaja pojat kokevat työssään paljon pojittelua ”, toteaa Johanna kokemuksiensa perusteella.

Assemblinille tuttavien ja työn perässä

Johanna, Sonja ja Tanja päätyivät kaikki Assemblille siinä vaiheessa, kun kaipasivat urallansa uusia haasteita ja vaihtelevuutta. Naiset kertovat, että työpäivät vaihtelevat ja he ovat oppineet Assemblinilla paljon uutta.

”Parasta on tietysti työkaverit ja työn vaihtelevuus. Välillä pääsee tekemään hyppykeikkojen lisäksi myös urakkaduuneja ja se tuo mukavaa lisävaihtelua työpäivään ”, kertoo Tanja ja Johanna ja Sonja komppaavat perässä.

Koko kolmikko toivoo, että alalle tulisi enemmän naispuolisia tekijöitä ja osaamista. Tämän haastattelun jälkeen naiset lähtevät kohti työmaita; Sonja lähtee mittaamaan huoneen lämpötiloja, Tanja menee piirtämään muutostyökuvia ja Johanna lähtee asentamaan valaistusripustuskiskoja.