C21 -verkoston kannanotto 18.5.2018: Maakuntauudistus ei tue koko Suomen kasvun edellytyksiä

Maakuntauudistus toisi toteutuessaan uuden hallinnon tason kaupunkien ja valtion väliin. Tutkimustiedon tai asiantuntijalausuntojen valossa ei ole nähtävissä, että monialaisesta maakuntahallinnosta syntyisi synergia- ja tehokkuushyötyjä tai sujuvampia julkisia palveluja. Uudistuksen riskit kustannusten, byrokratian ja verorasituksen kasvun sekä toisaalta kaupunkien elinvoiman heikkenemisen osalta ovat selvästi sen hyötyjä suuremmat.

C21 -kaupungit ottivat jo alkuvuonna yhdessä kantaa, ettei uudistus saa heikentää kasvavien kaupunkien investointikykyä. Uudistuksen vaikutuksista kuntatalouteen ei edelleenkään ole saatavilla perusteiltaan avattuja tietoja, vaikka kaupungit ovat niitä toistuvasti valtiovarainministeriöltä pyytäneet. Uudistus leikkaa kuntien verotuloja ja niiden kasvua. Lisäksi riskinä on tulevien valtionosuuksien pieneneminen maakunnan sote-menojen paineesta johtuen. Uudistuksen vaikutukset myös yksittäisen kansalaisen verotukseen ovat epäselvät verotuksen painopisteen siirtyessä kuntaverotuksesta valtionverotukseen.

Kasvupalvelujen järjestämisen osalta maakunnille on siirtymässä ELY-keskusten ja TE-toimistojen tällä hetkellä käytössä olevat resurssit. Kunnat kuitenkin käyttävät vuositasolla työllisyyden hoitoon noin miljardi euroa, eli noin 400 miljoonaa euroa ELY-keskuksia ja TE-toimistoja enemmän. Jotta kunnat myös tulevaisuudessa osallistuisivat nykyisen suuruisilla resursseilla työllisyyden hoitoon, tulee niille tarjota työkaluja ja kannustimia, joita nyt tehtyyn hallituksen esitykseen ei sisälly.

Vaikuttava kaupunkikehitys edellyttää eri tehtävien ja laajan keinovalikoiman säilyttämistä kaupungeilla. Kunnilla ja erityisesti suurilla kaupungeilla on aina ollut tärkeä rooli niin asukkaidensa hyvinvoinnin turvaamisessa kuin koko maan elinvoiman edistämisessä. Mitä paremmin kunnat kykenevät kokoamaan paikallisen ja seudullisen elinkeinoelämän, koulutuspalvelut, kolmannen sektorin ja muut toimijat yhteisten työllisyystavoitteiden toteuttamiseen, sitä paremmin ne kykenevät edistämään alueensa ja koko maan elinvoimaa. Mitä paremmin saumaton yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen, kaavoituksen ja asuntopolitiikan välillä toimii, sitä paremmin kaupunkispesifejä haasteita kuten segregaatiota, asunnottomuutta tai syrjäytymistä pystytään hallitsemaan. Nyt riskinä on, että epäselvä työnjako maakuntien ja kaupunkien välillä vaarantaa palveluiden toimivuuden ja johtaa tehottomuuteen sekä tarpeettomaan kilpailuun. 

Avainkysymys koko Suomen menestykselle on kaupunkien nykyisen ja tulevan potentiaalin täysimittainen hyödyntäminen. Tuloksellisen kaupunkipolitiikan oleellinen edellytys on kaupunkien vahva itsehallinto, yleinen toimiala ja siihen liittyvät tehtävät sekä monipuolinen keinovalikoima. Kaupunkien mahdollisuuksia kehittää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa ei saa sote- ja maakuntauudistuksella heikentää.

C21 -kaupungit toteavat, että sote-palveluiden järjestäminen uudelleen organisoimalla on tarpeen. Esitetyllä monialaisella maakuntauudistuksella on huomattavan vahingolliset vaikutukset suurimmassa osassa maata, eikä sitä tule nykymuodossaan toteuttaa. Hyväkään toimeenpano ei voi korjata maakuntamallin rakenteessa olevia merkittäviä ongelmia.

FAKTA C21 kaupunkiseuduista:

• 74,9 % väestöstä 2016
• 77,9 % työpaikoista 2015
• 79,7 % arvonlisäyksestä 2015
• 88,0 % ”akateemisista” 2016
• 88,7 % vieraskielisistä 2016