Digitaaliset oikeudet ovat jokaisen kansalaisen perusoikeuksia – myös yhteiskunnan laidoilla

Lainsäädäntö on linjannut, että kaikki julkiset palvelut tulee digitalisoida. Mutta miten pitää huoli, että kukaan syrjäydy hänelle kuuluvista palveluista digitalisaation vuoksi tai siksi, että sovellusten kehittäjät suunnittelevat palveluita kuulematta erilaisia palveluiden käyttäjiä?

-        Yhteiskunnan teknologisoitumisessa ja digitalisoitumisessa on huolehdittava kaikkien osallisuudesta. Tämä on huomioitava myös perustoimeentulossa ja palveluiden sähköistämisessä, sanoi sisäministeri, köyhyystutkija Maria Ohisalo, kun häneltä kysyttiin, kuuluuko älylaitteen olla osa ihmisen perustoimeentuloa.

Ohisalo puhui Digitaalista turvaverkkoa rakentamassa – kuuluuko digi vain hyväosaisille -seminaarissa Helsingin Kulttuuritalolla keskiviikkona. Sininauhaliitto ja Kriminaalihuollon tukisäätiö yhteistyössä muiden marginaalissa elävien ihmisten kanssa toimivien järjestöjen kanssa halusivat nostaa esiin sen, että asunnottomien, päihde- ja mielenterveystaustaisten, vankitaustaisten ja yhteiskunnan laidalla elävien ihmisten tarpeet on usein digitalisaatiosta puhuttaessa unohdettu.

-        Esimerkiksi älypuhelimella voi tehdä monia asioita pelkän soittelun ja viestittelyn lisäksi: hoitaa viranomaisasiointia mutta yhtä lailla löytää vertaistukiryhmiä tai yhteyksiä ystäviin, osallistua vapaaehtoistyöhön tai etsiä itseä lähellä olevan ruoka-apupisteen, Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeen projektityöntekijä, toimintaterapeutti Piia Niilola Sininauhaliitosta toteaa.

Digitaalinen syrjäytyminen ei aina tapahdu omasta halusta: asunnottomuus, mielenterveys- ja riippuvuusongelmat sekä vähäosaisuus sulkevat ihmisen pois monista palveluista, joissa digitaitoja opetetaan. Digitaalisen laitteen hankkiminenkaan ei ole vähävaraiselle itsestään selvää.

-        Jos minulla olisi oma tietokone, hoitaisin itse pankkiasioitani ja muita etuuksia. Niin ja etsisin asuntoa itselleni. En edes tiedä, mitä kaikkea tietokoneella tai kännykällä voi tehdä. Toivoisin kuitenkin, ettei kaikkea vanhaa muutettaisi ja kaikki muuttuisi digitaaliseksi. Koneelta on vaikea nähdä kaikkea, päihdeongelmaisille ja asunnottomille asumispalveluja tarjoavassa Helsingin Vieraskodissa asuva Liisa sanoo.

Jotta marginaalissa elävät ihmiset saavat taitoja ja välineitä digitaalisuuteen, tulee päättäjien, asiakkaiden ja asiakastyötä tekevien asenteiden muuttua. MargIt-verkoston* järjestämässä Digitaalista turvaverkkoa rakentamassa – seminaari (23.10.2019, Helsingin kulttuuritalo) kysyttiin ovatko digitaaliset palvelut tällä hetkellä tarkoitettu kaikille? Voiko syrjäytyä jos ei ole kännykkää? Entä miten turvataan riittävät digitaidot marginaalissa eläville ihmisille?

*MargIt-verkosto on valtakunnallinen ammatillinen verkosto, joka kehittää marginalisoitujen ihmisten digituen saavutettavuutta ja edistää heidän digitaalisia oikeuksiaan. Verkoston jäsenet työskentelevät laajasti eri kuntien, valtion ja järjestökentän sektoreilla. Verkostoa koordinoi Sininauhaliiton Ruokajonosta osallisuuteen -hanke. Verkostoon kuuluvat mm. Sininauhaliitto, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Helsingin Seudun erilaiset oppijat.