Digitaalitalous kasvaa nyt verkkokaupan myötä Suomessakin ja haastaa verojärjestelmän

Digitaalisuus leikkaa jo läpi yhteiskunnan ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, mutta digitaalitalouden kokoa on mitattu vain harvoissa tutkimuksissa.Tänään julkaistu Etlan ja konsulttiyhtiö PwC:n Euroopan komissiolle tekemä tutkimus “The Size of the Digital Economy in Finland and Its Impact on Taxation” (ETLA Report 106) arvioi Suomen digitaalitalouden kokoa uudella tavalla, käyttäen mittarina digitaalisten tavaroiden ja palveluiden tuotannon arvonlisää.

Useissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on nostettu digitalisaation kärkimaaksi.Digitaalisen tuotannon osuus bkt:stä on kuitenkin kasvanut Suomessa verrattain hitaasti 2010-luvulla, toteaa Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski.

– Vuodesta 2010 vuoteen 2017 kasvua syntyi vain prosenttiyksikön verran, eli digitaalitalouden suhteellinen osuus on kasvanut hitaasti. On kuitenkin todennäköistä, että Covid19 -pandemia on tänä vuonna lisännyt digitaaliteknologioiden hyödyntämistä ja nostanut talouden digitaalisuuden astetta aiempaa nopeammin. Tämä näkyy myös verkkokaupan merkittävänä kasvuna, Koski sanoo.

Etla kehitti tutkimushankkeeseen uuden digitaalitalouden mittarin, joka ottaa nyt tarkemmin huomioon myös sen digitaalisen arvonlisän, joka kertyy vain osittain digitaalisia tuotteita tuottavilta toimialoilta. Näiden toimialojen digitaalista arvonlisää on arvioitu käyttämällä ICT-työntekijöiden palkkojen suhteellista osuutta kokonaispalkoista sekä verkkokaupan osuutta myynnistä mittarina digitaalisuuden asteelle.

– Näin mitattuna digitaalisten tavaroiden ja palveluiden tuotannosta syntyvä arvonlisä oli vuonna 2017 yli 21 miljardia euroa. Suomen bruttokansantuotteesta digitaalitalouden osuus on näin 11 prosenttia, kertoo tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö Etlasta.

Aiheuttaako digitaalitalous pelättyä verovajetta?

Digitaalisen tuotannon on pelätty mahdollistavan myös veronkiertoa ja aiheuttavan sitä kautta verovajetta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa digitaalisten tuotteiden arvonlisäveron osalta merkittävää verovajetta ei havaittu. Yhteisöverovajeen arviointi digitaalisen tuotannon osalta osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, koska tilastoaineistot ovat puutteelliset.

Joka tapauksessa digitaalinen arvonluonti haastaa nykyiset verojärjestelmät. Digitalisaation tuottamaa voittojen ja hyvinvoinnin kasvua on vaikea verottaa, vaikka verolakeja noudatettaisiinkin. Lisäksi digitalisaatio on helpottanut veronkiertoa.

– Reiluuden näkökulmasta verotuksen pitäisi tapahtua siinä maassa, missä arvo syntyy, eikä yritysten kiinteiden toimipaikkojen mukaan. Nykyinen voittojen verotusoikeus on johtanut verokilpailuun ja digijättien liian kevyeen verotukseen, huomauttaa yksi raportin kirjoittajista, tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen Etlasta.

Henkilöverotuksen osalta mahdollisuus veronkiertoon syntyy todennäköisimmin silloin, jos alustayrityksellä ei ole raportointi- tai veronpidätysvelvollisuutta maassa, jossa palvelut syntyvät, ja jos verovelvollinen alustatyöntekijä laiminlyö veronalaisten tulojensa raportoinnin. Alustatyöntekijöille tehty kyselytutkimus antoi kuitenkin viitettä siitä, ettei alustatyöhön liity merkittävää veronkiertoa. Pääsääntöisesti verot maksetaan lainsäädännön mukaisesti.

Euroopan unionin arvonlisäverojärjestelmää kehitetään parhaillaan niin, että kaikkia tuotteita verotettaisiin maissa, joissa niitä käytetään tai kulutetaan.

 

Jyrki Ali-Yrkkö, Marja Hokkanen, Noora Hyvönen, Elina Koivusalo, Heli Koski, Otto Kässi, Jarno Laaksonen, Juha Laitinen, Enni Nyström, Mika Pajarinen ja Tarmo Valkonen (2020): The Size of the Digital Economy in Finland and Its Impact on Taxation (ETLA Report 106)