Eduskunnan varapuhemies Haatainen seminaaripuheessaan: ihmisoikeudet ovat peruuttamaton osa valtiosääntöämme

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamat oikeudet ovat osa kansallista lainsäädäntöämme. Suomen valtio on luvannut turvata ihmisoikeudet kansalaisilleen ja kaikille ihmisille Suomessa. Valtiosääntömme kansainvälistyminen näkyy jo perustuslakimme ensimmäisessä pykälässä, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Näiden sanojen merkitys kasvaa päivä päivältä, sillä niin täällä lähellä Euroopassa kuin muualla maailmassa näemme yhä enemmän esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä. Yhteistyön sijaan on eristäydytty. Puheet ovat koventuneet. Jopa oikeusvaltiokehitys on joissakin maissa ottanut askelia taaksepäin. Monet itsestään selvät asiat on kyseenalaistettu.

Myös täällä Suomessa ihmisoikeudet nähdään joissakin puheenvuoroissa taakkana. On alettu puhua jopa suomalaisuuden määritelmästä, geenien tasolta lähtien. Ihmismuisti on surullisen lyhyt. Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tiivisti tämän kaiken hyvin toteamalla, että kyse on sisäsiististä kiertoilmaisusta rotuopille. Suomen eduskuntaan tällaiset puheet eivät kuulu. Suomen kansalainen on Suomen kansalainen, kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tähän ei ihmisen alkuperä vaikuta, eikä saa vaikuttaa. Kahden luokan kansalaisuuksia ei ole. On vain kansalaisia. Suomalaisia. Toivon, että uuden eduskunnan jäsenet ymmärtävät tämän ja eduskunta voi näyttää esimerkkiä sen suhteen, miten ihmisarvoa ainakin puheissa kunnioitetaan.

Perustuslakimme kanta tähän kaikkeen on hyvin selkeä. Ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat kaikille. Meidän on toimittava kansainvälisesti ja kansallisesti vääränlaisen kehityksen pysäyttämiseksi. Tämä on poliittinen mutta samalla myös oikeudellinen ohje, sillä ihmisoikeudet, rauha, yhteistyö ja oikeudenmukaisuus ovat peruuttamaton osa valtiosääntöämme.

Suomen juuri alkanut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa osoittaa myös ulospäin, että toimimme näiden arvojen mukaisesti. Samalla onnistunut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa kunnioittaa Suomen satavuotiasta hallitusmuotoa. Tämän tavoitteen takana uskon, että koko eduskunta voi seistä.