Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.

Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

”Emilia oli oppinut, millaiset asetukset kuvankäsittelyohjelmasta tuli valita, jos halusi feediinsä lempeää tulta, kepeyttä, iltaruskoa ja aamunkajoa, kalliolla ruskeiksi paahtuneita käsivarsia ja hiuksia, jotka tuoksuivat halvalta omenankukkashampoolta ja siltä, että joku poltti pilveä. Ystäviä ja ympäriinsä pirskovaa rakkautta, suin päin hullaannuttavaa paloa, unohtumattomiksi luultuja hetkiä. Naurua. Hetkiä, joista riitti kerrottavaa. Mahdollisuuksia, aina vain mahdollisuuksia. Tästä eteenpäin kaikki Emilian kuvat olisivat sellaisia, onnellisia. Uusi alku, Emilia kirjoitti ja julkaisi kuvan.” – Sitaatti romaanista

Elina Annola (s. 1985) on helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jonka juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla ja lapsuusmaisemat Laihian lakeuksilla. Hänen toinen romaaninsa Kaikki lokakuun taivaat julkaistaan lokakuussa. Luku- ja kirjoitusharrastusten lisäksi Annola viettää aikaansa lenkkipoluilla, joilla seurana juoksentelee toisinaan myös parsonrussellinterrieri Ryyti.