Suuri vastausmäärä yllätti tutkijat

Kyselyyn vastasi yhteensä 655 henkilöä. Suurin osa vastauksista (54 %) tuli pelastajilta ja ensihoitajilta. Päällikkötason vastausten osuus oli 4 %. Suurin vastaajaryhmä oli 36–45-vuotiaat (31,9 %) ja pienin ryhmä alle 25-vuotiaat (2,6 %).

”Kyselyn teettäjinä yllätyimme sen saamasta huomiosta vastaajien keskuudessa. Aiemmin ei kuitenkaan ole tehty yksinomaan pelastusalalle suunnattua työhyvinvointikyselyä. Sille on selkeästi tarvetta myös jatkossa”, kertoo Pelastusalan henkisen työsuojelun toimikunnan puheenjohtaja, ensihoitopäällikkö Sanna Kauppinen Pirkanmaan hyvinvointialueen ensihoitopalvelusta.

Erityisesti avointen vastausten suuri määrä herätti keskustelua henkisen työsuojelun toimikunnassa. Se vaati myös lisäaikaa vastausten läpikäynnille, teemoittelulle ja vertailulle.

Johtamiseen, palkkaukseen ja palkitsemiseen sekä sisäiseen viestintään toivottiin lisää huomiota

Kyselytuloksissa oli nähtävissä henkilöstöryhmissä osittain selkeätä yksimielisyyttä ja osittain melko suuriakin eroja.

Keskimäärin tyytyväisimpiä oltiin joustavuuteen työ-/virkasuhteessa, työterveyshuollon toimintaan ja vaikuttamismahdollisuuksiin omassa työssään. Heikoimmin toimivia asioita olivat vaikuttamismahdollisuudet organisaatiossa, sisäinen viestintä, palkkaus ja johtaminen.

”Kyselyssä esiin nousseet kärjet niin heikkouksissa kuin vahvuuksissa ovat melko tyypillisiä tämän tyyppisissä kyselyissä, ei vain pelastusalalla”, ynnää paloesimies Markus Nuuttila Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta. Hän on mukana Pelastusalan henkisen työsuojelun toimikunnassa ja myös tämän kyselyn toteutuksessa. ”Avointen vastausten runsas määrä ja niiden mukana tulleet kehitysehdotukset ovat kuitenkin vastaajilta vahva viesti halusta vaikuttaa pelastusalan kehittämiseen työpaikkana. Tämä on tärkeä viesti myös alalle tulevalle uudelle sukupolvelle – vuoropuhelu henkilöstön kanssa alan kehittämiseksi on oikeastaan elinehto, kun työvoimasta kilpaillaan.”

Koettu tilanne henkisen työhyvinvoinnin tukimuotojen, kehityskeskusteluiden ja sisäilman laadun osalta vaihteli esimiesten/kenttäjohtajien ja pelastaja/ensihoitajien vastauksissa.
Isojen ja pienten pelastuslaitosten sisällä koettu työkuorma sekä vaikutusmahdollisuudet työhön ja organisaation toimintaan erosivat paikoin merkittävästi toisistaan pienten pelastuslaitosten eduksi. Isojen pelastuslaitosten henkilöstö koki hieman enemmän tyytyväisyyttä kehityskeskusteluiden toteutumisessa.

Pelastusalalla työskentelevien ääni kuuluviin jatkossakin

Kyselyn suuri vastausprosentti ja suuri vastausten määrä herätti kyselyn teettäjät ajattelemaan myös kyselyn jatkuvuutta.

”Me olemme Pelastusalan henkisen työsuojelun toimikunnassa ymmärtäneet nyt alan henkilöstön tarpeen saada tulla kuulluksi. Selvitämmekin, miten vastaavanlaisesta kyselystä saadaan jatkuva käytäntö, ja ennen kaikkea, miten esiin nousseille kehityskohtia päästään ratkaisemaan”, kiteyttää Kauppinen.

”Mutta jotta työhyvinvointikyselyiden tekemisellä olisi merkitystä, on kehitysprosessit ensin suunniteltava ja sitten myös avattava henkilöstölle. Pahinta on kokemus, että kysely ei johda mihinkään”, Nuuttila lisää. ”Terapeutti Tommy Hellstenin sanoin kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunne on tärkeää henkilökunnalle. Henkilöstön on tärkeä tietää, miten ja millaisella aikataululla toivottuihin muutoksiin on mahdollista vaikuttaa.”